Nina Silander peilaa uusimman Diakoniabarometri 2020 (Aina uuden edessä) kautta diakoniatyön arkea. Miten siinä näkyy kansainvälinen vastuu? Onko siinä tapahtunut siirymää johonkin suuntaan? ”Diakonian arkea kuvaavat painotukset herättävät kysymyksiä, joista en varmuudella tiedä tulisiko niistä iloita vai huolestua. Ainakin tarkempaa perehtymistä viime vuosikymmenen muuttunut arjen ajankäyttö vaatii, jottei lukuja tulisi tulkittua väärin”
Kirjoituksen otsikon kohta ”ketään ei ole suljettu pois”, on otettu tähän paavi Franciscuksen kirjoituksesta, jossa hän kutsuu kaikkia kristittyjä uudistamaan henkilökohtaisen kohtaamisensa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Otsikko voisi viitata myös ekumeeniseen keskusteluun, sellaiseen, josta ketään ei haluta sulkea pois. Tämä ajatus on vahvana juonteena hiljattain ilmestyneessä kirjassa Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan. (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 133, toim. Mari-Anna Auvinen & Jyri Komulainen, Helsinki 2020).
David Marshall on laatinut Kirkkojen maailmanneuvoston raamattuopetusten sarjaan ajankohtaisen kirjoituksen korona-pandemian vaikutuksista kirkon ja yksittäisten ihmisten elämään. Abrahamin kutsu: siunauksia ja testejä kirkolle Marshall avaa hienolla tavalla sitä, mihin Aabrahamille annettu siunaus kutsuu meitä ja mitä kaikkea se voikaan meille merkitä erityisesti haastavina aikoina.
Kirkkomme Lähetyksessä ilmestyi 27.8 Olli Löytyn kirjoittama artikkeli Suomalainen lähetystyö ja historian muutosagentit. Siihen sisältyi jälkikirjoituksena tarina sairaalapappi Abisai Henokista. Juttuun liittyvässä kuvassa oli tuolloin tuntemattomaksi jäänyt sairaanhoitaja. Sakari Löytty omasta puolestaan jatkoi asian selvittelyä ja löysi sekä sairaanhoitajan nimen että lisätietoja Abisaista. Historian muutosagenttien tarina jatkuu.
[Kuvassa läntisen hiippakunnan lähetysjuhlien kulkue. Kyltissä lukee (suom.) ”Menkää kaikkeen maailmaan”.]
” Uskonnoissa ja niiden ulkopuolella on monia käsityksiä siitä, mitä uskonto on ja mitä se ei ole – mitä uskonnon piiriin kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Tämä tekee uskontojen kohtaamisesta sekä haasteellista että antoisaa”, sanoo Timo-Matti Haapainen. Hän aloitti syyskuussa uskontojen kohtaamisen asiantuntijan tehtävässä kirkon ulkoasiain osastolla. Kirkkomme Lähetys kyseli hänen mietteitään uusien haasteiden edessä.
Maailman lähetysneuvoston (Council for World Mission) aikakauslehti Insight julkaisi kesäkuussa teemanumeron rasismista (Silent No Longer: The Roots of Racism in Mission. Peter Cruchley. Insight 6/2020 s. 19-24) . Yksi artikkeleista koski yhden neuvoston perustajan, Lontoon lähetysseuran (London Missionary Society) suhdetta orjuuteen. Esiin nousi se, miten orjuuskysymykseen heijastui brittiläinen luokkayhteiskunta ja se tosiasia, että osalla järjestön johtajista oli itsellään orjia. Käytännön lähetystyöntekijöitä kehotettiin vaikenemaan orjien asemaa ja oloja koskevista kannanotoista. Sen sijaan heitä neuvottiin tarjoamaan orjille uskonnon tuomaa lohtua. Tutkija ja tietokirjailija Olli Löytty on perehtynyt kirkkomme lähetystyön varhaisvaiheisiin Ambomaalla eli Pohjois-Namibiassa. Kirkkomme Lähetys kysyi häneltä, millaisia ajatuksia Insightin artikkeli hänessä herättää.
Heprealaiskirjeen sanat muistuttavat siitä, että Jumalan sana on elävää. Luen tämän suorana viittauksena Kristuksen persoonaan. Meidän tehtävämme on kutsua ihmisiä lähemmäksi tätä Sanaa isolla alkukirjaimella, muodostamaan henkilökohtainen suhde Kristukseen. Se tuskin onnistuu viiltämällä tai lyömällä.
Tuleva pyhä on Kirkastussunnuntai. Pääsiäisestä on kulunut yli sata päivää, Kristuksen ylösnousemuksen riemu voi tuntua haihtuvan. Päivän evankeliumitekstissä Jeesuksen ulkomuoto alkaa hohtaa jumalallisella kirkkaudella ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Isä kehottaa kuuntelemaan Poikaansa.
