Kategoria: Puheenvuorot

Kirkon lähetystyön toimikunta ja lähetysjärjestöt aktiivisesti mukana kirkon käynnissä olevassa strategiaprosessissa

Kirkon ja lähetyksen suhde on osa kirkon olemusta ja sitä on syytä tarkastella ja arvioida jatkuvasti osana aikamme kristillisyyttä. Miten voimme vahvistaa kirkon olemusta ja lisätä sen tavoittavuutta nykymaailmassa? Mikä puhuttelee nuoria? Miten annamme tilaa lapsille? Ja miten pysymme evankeliumin toivon ja pelastuksen sanoman lähettiläinä sotien, köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja pahuuden runtelemassa maailmassa? Kirkon lähetystyön toimikunta ja sopimusjärjestöt muistuttavat lähetystyön sanoittamisen tärkeydestä kirkon strategiassa vuosille 2027–2032.

Aikaa avautua uudelle

”Työttömänä ihminen hakeutuu sellaisten seuraan, jotka hyväksyvät
hänet ja ymmärtävät häntä”, sanoo Timo Suutarinen.

Takatukka takaisin

Tyylivinkkejä voi ottaa nyt kasarisarja Metsoloista: ”Pukeutuvat yhtä trendikkäästi kuin Kallion nuoret.”

Maailmanlaajassa lähetyksessä yksin ja yhdessä

Tein Kirkon lähetystyön toimikuntaa varten katsauksen lähetystyön toimijoiden tilanteeseen Kuopion hiippakunnan seurakunnissa. Kyselymuotoinen katsaus toteutettiin vuonna 2025 koko hiippakunnan alueella. Vastausprosentti ei ollut suuri, mutta vastauksista piirtyi selkeä kuva siitä, mitä on olla lähetystyöstä vastaava työntekijä seurakunnissa. Monin tavoin tuon kyselyn vastaukset heijastelevat omiakin kokemuksia ja ajatuksia maalaisseurakunnan kirkkoherrana ja lähetystyöstä vastaavana pappina.

”En ole koskaan tuntenut teitä” – raamattupohdinta

Mitä tarkoittaa Jeesuksen varoitus “En ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) maailmassa, jossa usko ja valta kietoutuvat yhteen? Tämä teksti pohtii, kuinka Raamatun sanoma haastaa tekopyhyyden ja kutsuu meitä toimimaan sorrettujen puolesta – ei imperiumien hyväksi. [Tämä kirjoitus sopii hyvin myös neljännen joulupäivän eli viattomien lasten päivän teemoihin. Betlehemin lastenmurha on liiankin totta myös tänään. suom. lisäys]

Tilaa ilosanomalle – neljännen adventin kutsu

Neljännen adventin jälkeinen viikko on täynnä tiivistynyttä odotusta. Joulu on jo aivan lähellä, mutta aivan vielä emme ole perillä. Elämme välitilassa, jossa katse on jo kohti seimeä, mutta sydän on yhä matkalla. Juuri tämä hetki kutsuu meitä pysähtymään ja kysymään, millaisessa mielen asennossa odotamme Jeesuksen syntymää – ja millaiselle todellisuudelle olemme valmiit avaamaan itsemme.

Ilosanoma kuuluukin syrjästä

Marginaali on vanhastaan ollut se paikka, johon tehdään huomioita varsinaisesta tekstistä. Joskus marginaalissa oleva huomio on avannut myöhemmän lukijan havaitsemaan jotain oleellista itse tekstistä, jotain sellaista, joka muuten olisi jäänyt tajuamatta. Kolmannen adventin evankeliumi on marginaalien, syrjässä elävien vahva kommentti, jota ei kannata sivuuttaa.