Miten Aasian luterilaiset kirkon tekevät enemmän lähetysyhteistyötä?

Kuvassa ihmisiä kokoushuoneessa Mekong Mission Forumin kokouksesta 2025

Vuonna 2000 Luterilainen maailmanliitto kutsui koolle Bangkokiin 34 edustajaa eri kirkoista, lähetysjärjestöistä ja ekumeenisista järjestöistä, yhteensä 14 maasta. Tavoitteena oli keskustella yhdessä siitä, miten eri luterilaiset lähetystoimijat Mekong-joen alueella voisivat toimia yhdessä sen sijaan että niiden toiminta olisi päällekkäistä.

Kokous oli tärkeä, koska viime vuosisadan loppupuolella moniin Kaakkois-Aasian maihin syntyneet ja perustetut pienet luterilaiset kirkot olivat yksinäisiä ja toisistaan irrallaan olevia toimijoita. Niillä oli rajalliset resurssit, ne olivat hyvin riippuvaisia ulkopuolisten kumppanien tuesta, ja pieninä vähemmistökirkkoina niiden toimintaympäristö oli tukahduttava niiden orastavalle kasvulle.

1990-luvulla alueen luterilaisten kirkkojen ja ulkomaisten luterilaisten lähetysjärjestöjen johtajat olivat alkaneet keskustella luterilaisen lähetystyön koordinoimisesta Kaakkois-Aasiassa. Tavoitteeksi ei kuitenkaan asetettu pelkästään jo olemassa olevien kirkkojen kasvua, vaan kokonaisvaltainen lähetystyö, jossa yhdistyisivät niin hengellinen, sosiaalinen kuin kasvatuksellinen ulottuvuus.

Vuonna 2002, kaksi vuotta Bangkokissa pidetyn kokouksen jälkeen, perustettiin ”Mekongin lähetysfoorumi” (Mekong Mission Forum) pysyväksi elimeksi koordinoimaan Mekong-joen varrella sijaitsevissa maissa – Kambodžassa, Laosissa, Myanmarissa, Vietnamissa ja Thaimaassa – tapahtuvaa luterilaista lähetystoimintaa. Siitä ei kuitenkaan haluttu tehdä raskasta rakennetta vaan ennen kaikkea yhteistyöhön perustuva ja sitä edistävä foorumi, jossa alueen maiden luterilaiset kirkot ja niiden ulkomaiset lähetyskumppanit voisivat suunnitella työtä yhdessä, jakaa resurssejaan yhteisiin hankkeisiin alueella ja ohjata omaa työtään suhteessa lähetysfoorumin toimintaan.

Kumppanuutta ja yhteistä oppimista

”Mekongin lähetysfoorumi” ei halua korostaa länsimaista tuotuja lähetyksen rakenteita, vaan sen erityispiirteenä ovat kumppanuuden, kontekstin ymmärtämisen ja keskinäisen oppimisen korostaminen. Se tuo yhteen luterilaisia – ja nykyisin myös muitakin – kirkkoja, lähetysjärjestöjä, teologisia oppilaitoksia ja diakoniatoimijoita Mekong-joen alueella. Sen peruspilari on vuosittainen kokous, jossa kaikki toimijat voivat yhdessä päivittää ja vaihtaa tietoja, asettaa yhteisiä tavoitteita ja vahvistaa yhteistyösuhteita. Kokoukseen on usein liittynyt myös yhteistä koulutusta.

Kuvassa ihmisiä ryhmäkeskustelussa vuoden 2025 MMF:in kokouksessa
Ryhmäkeskustelua. Molemmat artikkelin kuvat on ottanut Hellen Bok vuoden 2025 kokouksessa. Pääkuvassa kirjoittaja Risto Jukko ensimmäisenä vasemmalla.

Lähetysfoorumilla on kolme tavoitetta. Ensinnäkin se haluaa syventää luterilaista identiteettiä alueella, jossa kirkot voivat olla hyvin pieniä vähemmistöjä. Toiseksi, se haluaa vahvistaa kirkkojen johtajuutta kasvatuksen, stipendien ja teologisen koulutuksen avulla. Kolmanneksi, se haluaa lisätä yhteistyötä yli kielellisten, kulttuuristen ja kansallisten rajojen.

Yksi lähetysfoorumin tärkeistä sille muodostuneista tehtävistä on ollut toimia teologisen reflektion paikkana, jossa osanottajat ovat voineet yhdessä miettiä sitä, miten luterilaista kristillisyyttä voidaan parhaiten kontekstualisoida Aasian yhteiskunnissa, joissa on monia uskontoja ja kulttuureja. Juuri tällä hetkellä (2026) käynnissä on alueen kirkoille suunnatun teologisen koulutusohjelman laadinta. Suunnitteilla oleva moduulipohjainen koulutus on tarkoitettu yhtäältä pastoreille ja teologian opiskelijoille, toisaalta maallikkosaarnaajille ja maallikkojohtajille, ja siinä olisi sekä perus- että jatkokurssi.

Toimintaympäristö haastaa kehittämään ja koordinoimaan

”Mekongin lähetysfoorumin” työ on laajentunut teologiasta myös rauhan- ja sovinnontyöhön ja uskontojen väliseen dialogiin. Nämä aiheet nousevat alueen kontekstista, ja ne ovat tärkeitä teemoja Kaakkois-Aasiassa, jossa on paljon etnisiä ryhmiä ja jossa suhteet monen eri ryhmän välillä ovat jännitteiset. Poliittinen epävakaus, valtauskontojen asettamat rajoitukset sekä köyhyys muokkaavat kirkkojen toimintaympäristöä. Lähetysfoorumin tehtävä on sekä koordinoida lähetystoimintaa että antaa tukea ja rohkaista kirkkoja toimimaan konfliktien, väestön pakkosiirtojen ja yhteiskunnallisten muutosten keskellä.

Lähetysyhteistyöllä on ollut merkitystä ja vaikutusta alueen kirkkojen elämään. Esimerkiksi Laosissa on voitu oppia Thaimaan kirkon kokemuksista, ja Kambodžassa syntyneet pienet yhteisöt ovat voineet saada yhdessä koordinoitua tukea monilta kansainvälisiltä kumppaneilta. Tämä työskentely on synnyttänyt Kambodžaan yhden kansallisen luterilaisen kirkon. Yhteydet ja suunnitelmat ovat syntyneet lähetysfoorumin puitteissa.

Lähetysfoorumin toimivuus on pitkälti kiinni  siitä, kuinka sitoutuneita länsimaiset kirkot ja lähetykset ovat toimimaan sen puitteissa sen sijaan että ne panostaisivat suoriin kahdenvälisiin suhteisiin alueen kirkkojen kanssa. Tämä puolestaan vaikuttaa resursseihin, jotka kulkevat lähetysfoorumin kautta yhteisiin hankkeisiin.

Paikalliset tarpeet ja globaalit resurssit kohtaavat

Lähetysfoorumi on konkreettinen esimerkki siitä, miten maailmanlähetyksessä on tapahtunut ajattelun muutos. Aikaisemmin ajateltiin, että lähetystyö edellytti ja tarkoitti globaalin pohjoisen kirkkojen lähettämiä lähetystyöntekijöitä globaaliin etelään. Tämä ajattelu on vaihtunut enemmän yhteistyötä ja kahdensuuntaisuutta korostavaan toimintamalliin, jossa länsimaisilla lähetysjärjestöillä ja kirkoilla on edelleen tärkeä mutta vähitellen muuttunut rooli.

Nykyisin ajatellaan, että lähetystyö tapahtuu kaikkialta kaikkialle, jolloin korostuvat keskinäinen jakaminen ja jaettu vastuu. Lähetysfoorumin ansiosta alueen pienet luterilaiset kirkot voivat löytää toisensa yhdessä länsimaisten lähetysjärjestöjen kanssa ja toimia yhdessä siellä, missä se on mahdollista. Kaikki voivat oppia toisiltaan.

”Mekongin lähetysfoorumi” on kehittynyt neljännesvuosisadan aikana yhdeksi tämän päivän luterilaisen lähetysyhteistyön malliksi, joka on mahdollistanut alueellisen työn suunnittelun. Parhaimmillaan se on kuin silta, joka yhdistää paikalliset tarpeet ja globaalit resurssit.

Jaa artikkeli: