Heprealaiskirjeen sanat muistuttavat siitä, että Jumalan sana on elävää. Luen tämän suorana viittauksena Kristuksen persoonaan. Meidän tehtävämme on kutsua ihmisiä lähemmäksi tätä Sanaa isolla alkukirjaimella, muodostamaan henkilökohtainen suhde Kristukseen. Se tuskin onnistuu viiltämällä tai lyömällä.

Tuleva pyhä on Kirkastussunnuntai. Pääsiäisestä on kulunut yli sata päivää, Kristuksen ylösnousemuksen riemu voi tuntua haihtuvan. Päivän evankeliumitekstissä Jeesuksen ulkomuoto alkaa hohtaa jumalallisella kirkkaudella ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Isä kehottaa kuuntelemaan Poikaansa.

Lähetysyhdistys Kylväjä työskentelee Norjan luterilaisen lähetysliiton (Norsk Luthersk Misjonssamband) kumppanina Etiopian Mekane Yesus -kirkon työyhteydessä. Korpit on yksi sinne lähetetyistä perheistä. Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen haastatteli heitä täällä Suomessa.

Satuttaako rakkaus? Tekeekö rakkaus jotain, joka koskee? Siitäkö on kysymys, kun perhe ei enää jaksa yhden jäsenen alkoholismia, väkivaltaisuutta tai muunlaista itsekkyyttä? Onko se rakkautta, että toinen jätetään yksin ja annetaan maistaa katkeraa kalkkia?

Iina Matikainen ja Jukka Hautala ovat Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöitä Israelissa. Koronan sävyttämän, työntäyteisen vuoden jälkeen edessä on pian kesäloma Suomessa. Kirkkomme Lähetys -lehti kysyi Iinan ja Jukan kuulumisia loman kynnyksellä.

9. heinäkuuta on kulunut 150 vuotta siitä, kun ensimmäiset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyöntekijät saapuivat Namibian pohjoisosaan, Ambomaalle. Siitä alkanut yhteistyö, ystävyys ja kumppanuus ovat kantaneet sekä kirkkojen että valtioiden välillä. Tässä kaikessa mukana on saanut olla myös Päivi ja Sakari Löytty. Koronan takia he ovat toistaiseksi kotimaassa. Tässä heidän ajatuksiaan.

Monet ihmiset puhuvat Jeesuksesta ja tunnistavat hänessä jotain erityistä, mutta eivät Jeesuksen perimmäistä tehtävää. Kristillisen kirkon erityisyys rakentuu juuri Jeesuksen tunnistamiseen Kristuksena, Jumalan Poikana.

Lähetystyössä – ja koko kirkon missiossa - on tärkeää se, että toinen kohdataan ihmisenä – ei toisen uskonnon kannattajana tai toisen kulttuurin eksoottisena ilmentymänä. Pahinta on ollut se, kun toinen ja hänen elämäntapansa on tuomittu pahaksi ennen kuin evankeliumi on saanut koskettaa.

Etiopia on ilon, hymyjen, naurun ja kauneuden maa. Vaikka se on yksi maailman köyhimmistä maista, siellä iloitaan pienistäkin asioista. "Tämä aika Suomessa tuli minulle yllättäen ja valmistautumatta", toteaa Maria Karjalainen. Hän on erikoistunut vastasyntyneiden sairauksien hoitoon ja on työskennellyt Etiopiassa vuodesta 2017.

Mari Isotalo ripustaa seuraavaan näyttelyynsä dystooppisia lapsikuvauksia, mutta unelmoi jo seuraavaksi maalaavansa jotakin valoisaa ja värikästä.

Mikä on hukassa? Löytötavaralaatikosta löytyy avaimia, lompakoita, lapasia, leluja, ehkä jopa kännykkä, mutta sieltä ei varmasti löydy kadonnutta lupausta. Miten lupaus voi muka kadota?

Kurki on suomalaisten parhaiten tuntemia lintulajeja. Entisajan ihminen pystyi ilman kiikaria tai kaukoputkea tunnistamaan suurikokoisen ja ylvään toitottajan.

Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Koskettamisen kaipuu on pakottanut etsimään erilaisia tapoja surra ja jakaa surua.

Pyhiinvaellus tarkoittaa usein johonkin tiettyyn pyhään paikkaan vaeltamista, sisäisesti kääntymistä kohti Jumalaa. Kulkurista pyhiinvaeltajan erottaa päämäärä. Annastiina Papinaho kääntää esiin uudenlaisen perspektiivin: kun pyhiinvaelluksen kohde tai kaipaus on tiedossa, kulkija on jo perillä. Oleminen on tekemistä tärkeämpää. Hänen käsityksensä pyhiinvaelluksesta ei ole suorittaminen, tavoitteen saavuttaminen saatikka kilpailu.

Kesäaikaan liittyvät toiveet kannattaa sanoa ääneen perhepalavereissa. – Meillä kaikilla on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, tästä tarpeesta voisi tehdä kesän teeman. Annetaan aikaa sekä lapsille että vanhemmille, tehdään niitä asioita, joista nautimme, kannustaa psykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Arja Sigfrids. Museot ja kirjastot avasivat jo ovensa ja uimarannallekin pääsee, mutta kesä 2020 on silti turvavälien … Jatka lukemista "Seurakuntalehdet verkossa"

Vapaaehtoistyö pitää Marko Sahlbergin kiireisenä. Hän on mukana seurakunnan diakoniaruokailussa vahtimestarina ja kuljettaa lisäksi leipää leipomosta ruokailijoille. Sen lisäksi hän toimii A-killan vapaaehtoisena neljästi viikossa. Sahlberg on osa 200 aktiivisen vapaaehtoisen joukkoa, joka auttaa pitämään Vaasan suomalaisen seurakunnan diakoniatyön pyörät pyörimässä. Hän erottuu joukosta ikänsä ja sukupuolensa perusteella, sillä suurin osa diakoniatyön vapaaehtoisista on eläkeikäisiä … Jatka lukemista "Seurakuntalehdet verkossa"

Pelkoa ja hämmennystä tuntemattoman tulevaisuuden tai mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä – olipa kyse sitten omasta tai vielä syntymättömälle lapselle annetusta tehtävästä – ei vie pois toisten ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot, ohjeet ja odotukset. Elisabet ja Sakarias pitävät päänsä, sillä he tietävät, että Jumalalla on suuret suunnitelmat heidän lapselleen.

Ekoteologi Pauliina Kainulainen haluaa vahvistaa kotoperäistä hengellisyyttä, jossa hiljaisen rukouksen paikkoja voivat olla myös sauna tai marjametsä.