Uudessa testamentissa todistaminen liitetään sekä ylösnousseesta että ylösnousemuksesta todistamiseen. Todistaminen ei ole vain sanallinen lausunto, vaan koko elämää koskeva, kokonaisvaltainen suuntautuminen Kristukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Hiljainen viikko ja pääsiäisaika korostavat juuri tätä: Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen todellisuutta, joka näkyy ja kuuluu kristityn ja seurakunnan elämässä.
Maailmanlähetyksessä tapahtuu kaiken aikaa monia muutoksia, joista osa on hitaampia, osa hyvinkin nopeita, mutta ne kaikki vaikuttavat tavalla tai toisella Suomen ev.-lut. kirkon lähetystyöhön. Globaalin näkökulman huomioonottaminen globalisoituneessa maailmassa on välttämätöntä myös paikallistasolla, jotta seurakuntien lähetystyö voisi jatkua vireänä sekä globaalin että paikallisen toimintaympäristön muutokset huomioiden.
Olen kuullut lukuisia kertoja Jyri Komulaisen kertomia välähdyksiä kokemuksistaan eri puolilta maailmaa, erityisesti Aasiasta. Silti tarttuessani Komulaisen uusimpaan kirjaan huomasin yllättyväni jo sisällysluettelosta: se ei ollutkaan pitkä lista erilaisista paikoista tai kirkoista. Sisällysluettelo – vain yhdeksän otsikkoa – antaa jo viitteen siitä, että kirja paneutuu laajoihin kysymyksiin. Ei siis sillisalaattia vaan kokonaiskuvaa. Niinpä kirjan sisällä onkin varsin helppo suunnistaa. Jyri Komulainen: Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon (227 sivua). Suomen Lähetysseura, 2025.
Suomalaiset pitävät luontoa tärkeänä, jopa pyhänä. Tätä kuvastavat monet luontoon liittyvät sanat ja uskomukset, joista tutuin lienee ”luonto kirkkoni olla saa”. Kristillisessä uskossa luontoa on sanoitettu usein lähinnä jonain, joka kuvastaa Luojan suuruutta tai josta meidän tulee pitää huolta. Kansainvälisessä teologisessa keskustelussa luontoa on alettu lähestyä myös uusista näkökulmista. Tässä esittelen sambialaisen teologian tohtori, pastori Kuzipa Nalwamban puheen, jonka hän piti Kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen aikana Helsingissä elokuun lopulla 2024.
Missiologian dosentti Risto Ahosen juhlakirja ”Kirkon olemus on missio” (493 s. Väyläkirjat 2023) on yksi laajimmista kotimaisista lähetystyötä käsittelevistä yleisteoksista. Kirjassa korostuu teemoina lähetyksen trinitaarinen perustelu ja kristuskeskeisyys, lähetyksen ja ekklesiologian yhteenkuuluvuus, kontekstuaalinen teologia, ekumeeninen missiologia sekä evankelioiminen.
Uusi muistelmateos Kaikki muuttuu hyväksi, kertoo kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helanderin kiehtovan elämäntarinan. Työläisperheen tytär kouluttautuu, luo kansainvälisiä verkostoja ja työskentelee kansainvälisessä kristillisessä opiskelijajärjestössä sekä opettajana Makumiran teologisessa korkeakoulussa Tansaniassa ennen astumistaan tehtävään kirkkososiologian professorina Helsingin Yliopistossa. Muistelmia sävyttää vahvasti lähetystyö ja kulttuurien kohtaaminen.
Saara Alamäki on maaliskuussa 2024 Itä-Suomen yliopistosta valmistunut teologian maisteri. Hän on ollut huhtikuun alusta töissä kesäteologina Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla Kirkon lähetystyön keskuksessa. Hänen päätehtävänään on tukea kirkon tämän vuoden suurimman kansainvälisen tapahtuman eli lähetyskumppanuusneuvottelujen valmisteluja. Kirkkomme Lähetys -lehti haastatteli Saaraa.
Lausannen liike on nimitys herätyskristillisten järjestöjen, kirkkojen ja verkostojen muodostamalle globaalille evankelioimista korostavalle liikkeelle. Se täyttää 50 vuotta vuonna 2024, koska sen on katsottu syntyneen Lausannessa vuonna 1974, jolloin pidetystä kokouksesta ja sen tuloksena syntyneestä komiteasta se on saanut nimensä. Risto Jukko kuvaa tässä liikkeen taustaa ja suhdetta Kirkkojen maailmanneuvostoon.
