Rippikoulu on pitänyt pintansa. Vaikka sen suosio on hieman laskenut, valtaosa 15-vuotiaista käy rippikoulun edelleen. Vesalaan kokoontuneet nuoret ovat sitä mieltä, että parasta riparilla on yhdessä oleminen ja tekeminen.
Miten täällä toimitaan? Joskus kirkon kynnys kasvaa korkeaksi siksi, että tulija ei tiedä, miten tilaisuudessa käyttäydytään. Keräsimme messu-ummikon kootut kysymykset ja etsimme niihin vastaukset.
Tänä keväänä valmistuvan Jukka Syrjän mielestä leipuri-kondiittorille on lottovoitto syntyä Suomeen. Täältä löytyvät laadukkaimmat kausittaiset raaka-aineet ja maailman parhaat marjat.
Marko Perälä nauttii stressittömästä elämästä. Hän käy pari kertaa viikossa kuntosalilla, muutoin vapaa-aikana mennään fiiliksen mukaan. Perälä on kotiutunut hyvin Jyväskylään, joka on hänen mielestään juuri sopivan kokoinen ja tuntuu maalaiskaupungilta.
Jyväskylän Kirkkopäivien monien aiheiden joukossa kysyttiin sitäkin, miten kirkko voisi tavoittaa ihmisiä tehokkaasti mobiilissa maailmassa, jossa ihmiset jo ovat. “Otetaan uudet työkalut rohkeasti käyttöön sellaisessa muodossa kuin ihmiset haluavat niitä käyttää.”
Anjalankosken seurakunnan kanttori Risto Eskola uskoo monipuolisen musiikkitarjonnan lisäävän kirkossakäyntiä.
Pirkko Yrjölä on valmis nappaamaan Marja-Liisa Lavosen (oik.) tarjoilukorista vasta leivotun pullan.
Jaalan kirkon suntion Juha Tanskan ei tarvitse pitkään miettiä pyhättönsä kiinnostavinta yksityiskohtaa. ”Sehän on alttaritaulu”.
Pian puolitoista vuotta täyttävä Rehab on äitinsä Kawther Saeedin ja kummitätinsä Liisa Vainion yhteinen silmäterä. – Vaikkemme puhuisi samaa kieltä, lapsi on meille naisille luonteva yhdistäjä. Liisa Vainio toivoisikin suomalaisten ottavan rohkeammin kontaktia maahanmuuttajiin. Heidän kauttaan voi avautua uusi, uskomattoman rikas maailma.
Sami Roitto matkaa viikoksi Pytynlahteen pitämään hauskaa avoimin mielin. Tavoitteena on imeä oppia uskonnosta ja elämästä parhaassa seurassa.
