Elämä ylösnousemuksen valossa

Rohkenen ehdottaa, että ylösnousemus toi Paavalille, tuo sinulle, minulle ja jokaiselle Kristuksen seuraajalle kallisarvoisen voiman: sinnikkään kestävyyden kohdata elämän vastoinkäymiset ja epävarmuudet. — Mitä tällä tarkoitan? Juuri sitä, että koska ”Kristus on kuollut, Kristus on noussut, Kristus tulee jälleen,” siksi voin jättäytyä Jumalan rakastavaan huolenpitoon silloinkin, kun vastauksia ei löydy.

Muurien murtamista ja oikeudenmukaisuutta

Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.

Kirkossa Jumalan syli

Juhlavuottaan viettävä Taulumäen kirkko on 80-vuotiaalle Helena Hokalle merkityksellinen paikka täynnä rakkaita muistoja.

Päivä ilman ostoksia

Älä osta mitään -päivä haastaa miettimään suhtautumista kuluttamiseen. Lähestyvän joulun suunnitelmissa on mahdollista tehdä tietoisesti kestäviä valintoja.

Tulevaa tautia ei kannata sairastaa

Lukioikäisenä Ritva Parkkonen oli kiinnostunut biologiasta. Hänen opettajansa oli jo tuolloin ajan hermolla kertoessaan maapallomme ylikuormitusuhista. Jyväskylän yliopistossa Parkkonen suuntautui kuitenkin matemaattisten aineiden pariin.

Palveleva johtaja on mahdollistaja

Seurakuntana meillä on kuitenkin vapauksia, joita inhimillisen organisaation ei pitäisi kahlita. Riippumatta siitä, kenelle on annettu vastuu seurauksista, me voimme kysyä parhaita toimintamalleja kaikilta asianosaisilta

Todistakaa uskollisesti Jumalan muuttavasta rakkaudesta

Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä?