Post post scriptum: Abisai Henok Aludhilu ja muita Namibian kirkkohistorian merkkihenkilöitä

Kuvassa kulkue Namibian luterilaisen kirkon lähtisen hiippakunnan lähetysjuhlilta 2019. Kulkueen kärjessä kyltti, jossa teksti: Indeni nuuyuni auhe, joka tarkoittaa menkää kaikkeen maailmaan.

Kirkkomme Lähetyksessä ilmestyi 27.8 Olli Löytyn kirjoittama artikkeli Suomalainen lähetystyö ja historian muutosagentit. Siihen sisältyi jälkikirjoituksena tarina sairaalapappi Abisai Henokista. Juttuun liittyvässä kuvassa oli tuolloin tuntemattomaksi jäänyt sairaanhoitaja. Sakari Löytty omasta puolestaan jatkoi asian selvittelyä ja löysi sekä sairaanhoitajan nimen että lisätietoja Abisaista. Historian muutosagenttien tarina jatkuu.

[Kuvassa läntisen hiippakunnan lähetysjuhlien kulkue. Kyltissä lukee (suom.) “Menkää kaikkeen maailmaan”.]

Minuakin alkoi veljeni Ollin lailla (ks. artikkeli “Suomalainen lähetystyö ja historian muutosagentit“) kiinnostaa isäni Ambomaalla vuonna 1956 ottaman kuvan henkilöiden elämäntarinat ja jatkoin hieman tutkimuksia.

Sairaanhoitaja nimeltään Hilma Likius Awene

Namibialainen pastori Abisai Henok ja sairaanhoitaja Hilma Likius Awene 1860-luvun taitteessa. Abisai toimii esikuvana omille kansalaisilleen ja kirkon jäsenille.

Kuvan sairaanhoitaja on nimeltään Hilma Likius Awene. Hän oli tunnettu sairaanhoitaja, joka usein avusti sairaalapappi Abisai Henokia työssään. Sairaanhoitajien koulutus alkoi Onandjokwen sairaalassa vuonna 1930 ja on jatkunut näihin päiviin asti. Hilma Likius oli siis yksi sen ensimmäisten vuosikymmenien oppilaista.

Tietolähteeni tässä on ystäväni, ELCIN-kirkon pääsihteeri Alpo Enkono, joka tunnisti lopulta Hilman sairaanhoitajatätinsä työtoveriksi ja hyväksi perheystäväksi. Paljastui myös, että Hilma oli hänen nykyisen puolisonsa Taamban anoppi tämän ensimmäisestä liitosta. Alpo jakoi myös lisätietoa kuvan sairaalapapista, isosedästään Abisai Henokista.

Eurooppalaista rajanvetoa

Abisai Henok Aludhilun tarina alkaa Onaihedassa etelä-Angolassa, jossa hän syntyi noin vuonna 1872, kuten namibialainen pappismatrikkeli kertoo. Jotta voisi ymmärtää miten hän päätyi Onandjokwen sairaalapapiksi vuosiksi 1954–1965, täytyy tarinaa avata hieman laveammalti. Tällöin aukeaa myös näkymä Ambomaan lähetystyön historiaan, aikaan, jolloin luterilainen lähetystyö alkoi Oukwanjaman heimoalueella, Namibian ja Angolan rajamailla. Pohdittaessa suomalaista lähetyshistoriaa, ei ehkä muisteta aina sitä, että Ambomaan pohjoisosissa uraauurtavaa työtä kristinuskon leviämisen edistämiseksi teki suomalaisten lisäksi myös saksalaiset ja lopulta hyvin merkittävällä tavalla namibialaiset itse.

Oukwanjaman kuningaskunta kattoi ja kattaa edelleen alueen, jonka jakaa kahtia ikävällä tavalla viivasuora raja. Se oli ilmiselvästi piirretty karttaan viivoittimella Berliinin konferenssissa 1884 Afrikan siirtomaita jaettaessa. Puolet alueesta jäi nykyisen Angolan ja puolet Namibian valtioille. Suomalaisista lähetystyöntekijöistä Karl L. Tolonen oli yrittänyt aloittaa työtä tuossa pohjoisessa heimossa jo 1871, mutta oli tullut kuningas Mweshipandekan torjumaksi ja palannut Ondongaan.

Saksalaiset Reinin lähetyksen työntekijät August Wulfhorts ja Friedrich Meisenholl onnistuivat paremmin ja perustivat vuonna 1891 Oukwanjaman kuninkaan, Weyulu Hedimbin luvalla lähetysaseman Ondjivaan, noin 40 km nykyiseltä rajalta pohjoiseen. Saksalaiset perustivat vielä kolme muuta asemaa Omupandaan, Omatembaan ja Namakundeen.  Mainittakoon, että Martti Rautasen vävy, Herman Tönjes teki myös merkittävää työtä tällä alueella, jossa saksalaiset toimittivat ensimmäisen kasteen jo vuonna 1895. Se kristillinen seurakunta, josta voidaan laskea luterilaisen lähetystyön saapuminen Oukwanjamaan, syntyi siis nykyisen etelä-Angolan alueelle.

Kansainvälistä valtataistelua

Portugalilainen siirtomaahallinto ei katsonut tätä toimintaa hyvällä, vaan suosi mieluummin katolilaisten työtä. Uusien siirtomaiden välinen rajalinja ei ollut aivan tarkkaan Reinin lähetyksen työntekijöiden tiedossa ja he tulivat asettuneeksi seudulle, joka ei kuulunutkaan Saksan Lounais- Afrikalle vaan Portugalin varaamalle alueelle. Tämä hiersi välejä siirtomaahallintoon.

Tilannetta ei helpottanut se, että Oukwanjaman kuninkaaksi tuli v 1911 Mandume yaNdemufayo, joka ei suhtautunut saksalaisiin ollenkaan niin myönteisesti kuin edeltäjänsä. Lisäksi saksalaisten työtä koetteli trooppiset taudit ja kuolemantapaukset. Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta Saksa joutui luopumaan Lounais- Afrikasta. Kuningas Mandume ajautui huonoihin väleihin sekä portugalilaisten, että alueelle saapuneiden englantilaisten siirtomaajoukkojen kanssa ja tuli noissa kahnauksissa polttaneeksi Ondjivan lähetysaseman.

Lopulta saksalaiset joutuivatkin vetäytymään Angolasta vuonna 1916. Noin 1400 luterilaista kristittyä jäi kahden vahvan seurakunnan jäsenen Simson Shituwan ja Wilhelm Kafitan johdettaviksi. Monet tästä joukosta siirtyivät heidän mukanaan nykyisen Namibian puolelle Omafoon, noin 10 km nykyiseltä rajalta etelään. Kun suomalaisten sitten onnistui perustaa lähistölle Engelan lähetysasema vuonna 1921 – paikkaan, jonka Shituwa heille osoitti – oli alueella jo olemassa kristillinen seurakunta, joka alkoi myös nopeasti kasvaa.

Abisai Henok Aludhilun tie kirkon töihin

Abisai sekä hänen veljensä Joel ja Aaron olivat siis kotoisin Angolan puoleisesta Oukwanjamasta. Heidät oli kastettu (Abisai vuonna 1902 tai 1903), Namakundessa saksalaisten Reinin lähetystyöntekijöiden asemalla.  Tämä selittää myös heidän raamatulliset nimensä, jollaiset eivät vielä tuohon aikaan olleet itsestäänselvyys ambolaisten keskuudessa. Lieneekö syynä kuivat katovuodet ja nälkä vai alueella vallinnut muu ahdinko, nämä veljekset siirtyivät Namibiaan jo 1900 luvun alkuvuosina, jo ennen suuremman joukon muuttoa. Ondongan heimoalueella he päätyivät aikanaan Oshigamboon ja Olukondaan, jossa Abisai Henok kävi rippikoulun ja konfirmoitiin 1905.

Kun Oniipan opettajaseminaari perustettiin vuonna 1913, näistä Angolasta muuttaneista kastetuista kristityistä rekrytoitiin oppilaita ensimmäisille vuosikursseille. Heistä muodostui myös nuoren Ambo-Kavangon kirkon uuden sukupolven tukijalka. Aaron ja Joel toimivat opettajina Oshigambon alueella, jossa heidät vieläkin muistetaan. Yhteydet Oshigamboon saattavat selittyä sillä, että ennen kuin August Hänninen perusti Engelan lähetysaseman vuonna 1921, hän palveli Oshigambosta käsin Omafossa Angolasta muuttaneita kristittyjä. Emil Liljeblad suoritti siellä ensimmäisen kasteen vuonna 1918.

Opettaja Abisai Henok, samoin kuin aiemmin mainittu angolalaisten hengellinen paimen, Simson Shituwa päätyivät ensimmäisen, vuonna 1922 Oniipassa aloittaneen pappiskurssin opiskelijoiksi. Shituwa vihittiin papiksi 1925 ensimmäisessä ordinaatiossa. Henok opiskeli ensimmäisellä kurssilla, mutta sai jostain syystä pappisvihkimyksen vasta 1929 Engelassa. Sen jälkeen hän palveli ensimmäisenä ambolaisena pappina Olukondan seurakuntaa vuosina 1929–1944.

Esikuvia ja muutosagentteja

Jälkeen päin voidaankin havaita näiden ensimmäisen pappisvuosikurssin oppilaiden, Shituwan, Henokin ja, niin ikään Oukwanjamasta tulleen Paulus Hamutenyan, samoin kuin läntiseltä Ambomaalta kotoisin olleen ja siellä merkittävän pappisuransa tehneen Sakeus Iihuhwan historiallinen vaikutus. Heidän kaltaisensa pioneerit olivat luomassa kirkkoa molemmin puolin rajaa.

Valtakunnan raja ei nimittäin estänyt Angolan puolelle tehtyjä lähetysmatkoja. Vilho Kaulinge, emeritus piispa Apollos Kaulingen isä, teki sinne vierailuja Ondobesta käsin, jonne hän oli perustanut seurakunnan 1937.  Tässä yhteydessä on syytä mainita myös Simson Ndatipo, jonka Ambo-Kavangon kirkko lähetti lähetystyöhön Angolaan vuonna 1954 sekä Nakayalesta, Ombalantusta syntyisin oleva Noa Ndeutapo, joka lähetettiin pohjoiseen naapurimaahan vuonna 1962. Hänen sitkeän työnsä tuloksena sai syntynsä Angolan evankelisluterilainen kirkko, joka rekisteröitiin virallisesti vuonna 1994.

Nämä ovat niitä kirkkohistorian merkkihenkilöitä, joiden muistoa lähetystyöntekijöinä suomalaisten rinnalla nykypolvet Namibiassa vaalivat, mutta joiden nimiä suomalainen historian kirjoitus ei useinkaan mainitse. Jokaisesta heistä voisi kirjoittaa mielenkiintoisen elämänkerran.

Lähteinä käytetty:

  • Enkono, Alpo: Puhelinkeskustelut 26.8. ja 7.9.2020 sekä whatsapp viestit 24.8-7.9.2020
  • Löytty, Päivi ja Sakari 2017.    Research on Mission, Diakonia and Social Services in ELCIN Western Diocese. The past, the present and the future opportunities in Holistic Mission. Human Development Office of ELCIN Western Diocese, Namibia. Julkaisematon tutkimus.
  • Nambala, Shekutaamba V.V. 1995: Ondjokonona yaasita naateolohi mu ELCIN. (Pappismatrikkeli). ELOC Printing Press, Oniipa, Namibia.
  • Paunu, Uno 1937: Kertomukset Afrikan lähetysalalla vuonna 1937 toimitetuista tarkastustilaisuuksista. Suomen Lähetysseura, Helsinki.
  • Peltola, Matti 1958: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Sata vuotta suomalaista lähetystyötä II. Suomen Lähetysseura, Helsinki.
  • Pentti, Eljas 1958:  Ambomaa. Suomen Lähetysseura. Helsinki.
  • Sheefeni, Nehemia 2013: The Lutheran Missionaries´ Work in Oukwanyama since 1891 – 1921. Mini Thesis for a Bachelor’s Degree of Theology. The United Lutheran Theological Seminary – Paulinum, Windhoek, Namibia.
Jaa artikkeli: