Paljonko on melko paljon tai alle puolet siitä?

Kuvassa kansainvälisyyskasvatukseen liittyviä välineitä kirjoituspöydällä: kyniä värityskuva, pieni maapallo.

Nina Silander peilaa uusimman Diakoniabarometri 2020 (Aina uuden edessä) kautta diakoniatyön arkea. Miten siinä näkyy kansainvälinen vastuu? Onko siinä tapahtunut siirymää johonkin suuntaan? “Diakonian arkea kuvaavat painotukset herättävät kysymyksiä, joista en varmuudella tiedä tulisiko niistä iloita vai huolestua. Ainakin tarkempaa perehtymistä viime vuosikymmenen muuttunut arjen ajankäyttö vaatii, jottei lukuja tulisi tulkittua väärin”

Kansainvälinen vastuu diakonianiatyön arjessa – Diakoniabarometri 2020

Syyskuussa julkaistu Diakoniabarometri 2020 tutki ev.lut. kirkon diakoniaa mielenkiintoisista näkökulmista. Säännöllisesti toistuva tutkimus nostaa esille niin lyhyemmän kuin pidemmän aikavälin suuntaviivoja diakonian painopisteiden ja diakoniatyöntekijöiden ajankäytön muutoksista.

Diakonian arkea kuvaavat painotukset herättävät kysymyksiä, joista en varmuudella tiedä tulisiko niistä iloita vai huolestua. Ainakin tarkempaa perehtymistä viime vuosikymmenen muuttunut arjen ajankäyttö vaatii, jottei lukuja tulisi tulkittua väärin.

Kansainvälisen vastuun osuus keskeisenä työalueena vähentynyt diakoniatyössä merkittävästi

Kirkon kansainvälisen vastuun näkökulmasta tutkimuksesta nousee esille Yhteisvastuukeräys, kansainvälinen diakonia, kansainvälisyyskasvatus ja maahanmuuttajatyö. Kaikkien näiden osalta asema diakonian keskeisenä työalueena on vähentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2020. Ensimmäinen ajatukseni oli ”Mahtavaa, kansainvälinen diakonia ja Yhteisvastuukeräys ovat muuttuneet koko seurakunnan tehtäväksi, jossa diakoniatyöntekijä on diakonian asiantuntijaroolissa, mutta vastuu on jakautunut niin eri työaloille kuin seurakuntalaisillekin”. Ja ennen kuin ajatus oli koossa, toinen näkökulma alkoi viedä tilaa: ”Onko näihin teemoihin käytetty aika vähentynyt diakoniatyöntekijältä, mutta tehtävät ja vastuu eivät olekaan siirtyneet mihinkään.  Silloinhan diakoniassa kansainvälinen vastuu ja Yhteisvastuukeräyksen kautta osallisuuden tukeminen onkin vähentynyt muiden diakonian haasteiden kustannuksella?”

Onko diakoniabarometrin äärellä syytä ajatella, että Yhteisvastuu ja kansainvälinen diakonia ovat siirtyneet diakoniatyöntekijöiltä laajemmille harteille seurakunnassa? Vai onko arjessa painopiste siirtynyt johonkin muualle mm. näiden teemojen kustannuksella? Vai mistä luvut kertovat?

Jos diakoniabarometri heijastelee sinun seurakuntasi diakoniantyön arkea, mistä muutos johtuu? Ja onko tämä muutos suunnitelmallinen painopisteiden muutos vai onko se tapahtunut huomaamatta, vahingossa?

Onko seurakunnassasi diakoniatyössä käytetty ”melko paljon” työaikaa kansainväliseen diakoniaan, kansainvälisyyskasvatukseen ja Yhteisvastuukeräykseen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtävät on organisoitu uudella tavalla? Onko kansainvälisen vastuun tehtävät keskitetty muille työaloille vai onko seurakuntalaisten panos lisääntynyt kansainvälisen vastuun työalalla merkittävästi?

Käyttääkö diakoniatyöntekijä nyt kansainvälisen vastuun tehtäviin ”melko vähän” työaikaa, mutta todellinen kokonaismäärä eli satsaus onkin seurakunnassa kasvanut? Tätä ei diakoniabarometri kerro, ei aina myöskään kirkon tilastot, sillä erityisesti seurakuntalaisten/ vapaaehtoisten työpanosta on vaikea tilastoida ja mitata. Barometrin ohjausryhmän jäsenet (Salminen, Raitaranta, Pasma & Kainulainen) kirjoittavat tutkimuksen pohdintaosuudessa:

Barometrikyselyyn vastanneiden diakoniatyöntekijöiden mukaan ajatus diakoni­aseurakunnasta ja diakoniasta koko seurakunnan keskusajatuksena olisi karkaa­massa käsistä.” (Diakoniabarometri 2020, s.119)

Tämän pohjalta voi arvella, ettei diakonian vastuulla aiemmin olleet kansainvälisen diakonian tehtävät olisi siirtyneet seurakuntaan laajemmin eri työaloille.

Diakonian viranhaltijan ydinosaamiskuvaus ja kansainvälinen vastuu

Diakonian viranhaltijan ydinosaamiskuvauksessa todetaan diakoniatyön perustuvan kirkon missioon ja sen tulisi läpäistä kaikki toiminta. Kristityt ovat kutsutut ja lähetetyt, yksilöinä ja kirkkona, rakastamaan lähimmäisiä ja toimimaan toistensa hyväksi. Seurakunta voi olla yhdistämässä avuntarvitsijoita ja -tarjoajia ja rohkaisemassa vastuun kantamiseen.

Diakoniatyöntekijän toiminta tapahtuu paikallisyhteisössä, mutta samalla osana maailmanlaajaa kirkkoa. Tehtävän ydinosaaminen sitoo jokaisen työntekijän kansainväliseen vastuuseen lähellä ja kaukana, oman seurakunnan sisällä, mutta globaali todellisuus tuntien.

Yhteisvastuukeräys entistä lähempänä koko kirkon keräystä?

Yhteisvastuukeräys on ollut keskeinen tehtävä ¾ diakoniatyöntekijän arjessa vuosina 2011 ja 2013. Heillä yhteisvastuukeräykseen liittyviä tehtäviä on ollut melko paljon tai paljon. Vastaavasti v. 2020 Yhteisvastuukeräys on diakoniatyöntekijän keskeisenä työalueena ollut 42 %:lla työntekijöistä. Muutos on merkittävä. YV-keräys on koko kirkon keräys ja vahvasti diakoniatyöntekijöiden organisoimaa keräystä on tietoisesti vuosien ajan ohjattu koko seurakunnan vastuulle. Onko vastuu jakautunut laajemmalle, siirtynyt jollekin toiselle työalalle, vai onko vapaaehtoisilla suurempi rooli keräyksen organisoimisessa? Keräyksen toteutuksessahan vapaaehtoisten rooli on koko keräyksen historian ajan ollut olennainen, mutta organisointivastuun ovat kantaneet pitkälti diakoniatyöntekijät. Vaikka Yhteisvastuukeräys ei enää ole keskeisenä työalueena paljon tai melko paljon aikaa vievänä työtehtävänä yhtä suurella osalta työntekijöistä kuin aikaisemmin, diakoniabarometrin liki kaikki ilmoittivat sen kuuluvan tehtäviin jossain määrin.

Niin Yhteisvastuukeräykseen kuin muuhunkin osallisuuden lisäämiseen liittyen on kiinnostavaa, että diakoniatyöntekijöiden keskeisenä työalueena vapaaehtoistyön ohjaamiseen käytetty työaika on vähentynyt. Suurissa seurakunnissa on panostettu vapaaehtoistyön koordinointiin ja tehtävien painottuminen erilliselle vapaehtoistyön koordinaattorille voi vähentää vastaavia tehtäviä diakoniatyöntekijöiltä. Valtaosassa seurakuntia erillistä vapaaehtoistyön koordinaattoria ei kuitenkaan ole. Kirkon työmarkkinalaitoksen tilastojen mukaan erityisiä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita / ohjaajia oli seurakunnissa 32. Tämä joukko ei selitä koko kirkon osalta muutosta diakoniassa. Toteutuuko osallisuuden kirkko, lähimmäisen auttaminen lähellä ja kaukana jollain muulla tavalla?

Kansainvälinen diakonia, kirkon missio ja tehtävän jakautuminen vai painottuminen erityisvirkaan

Kansainvälinen diakonia on 2013 keskeisenä työalueena ollut 24%:lla diakoniatyöntekijöistä. Vuonna 2020 paljon tai melko paljon työaikaa kansainväliseen diakoniaan käyttää 11 % vastaajista. Samalla aikajaksolla seurakunnissa on tapahtunut muutosta lähetyksen ja kansainvälisen vastuun organisoimisessa. Useissa seurakunnissa lähetyssihteerin toimenkuva on laajentunut ja siihen on kytketty esimerkiksi maahanmuuttaja- ja monikulttuurista työtä, ystävyysseurakuntatyötä ja uskontodialogiin liittyviä tehtäviä. Samalla on voinut olla luontevaa liittää tehtävään kansainvälisen diakonian ja kansainvälisyyskasvatuksen tehtäviä, jotka nousevat diakoniabarometrissa esille selvästi diakonian arjessa vähentyneinä työaloina. Voiko ajatella, että kansainvälinen diakonia ei ole ohentunut seurakunnassa, mutta laajin vastuu siitä on siirtynyt diakonialta työntekijälle, joka toimii lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajana/ sihteerinä/ koordinaattorina.

Lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajan ydinosaaminen muodostuu perusammattien (esimerkiksi diakoni, diakonissa, nuorisotyönohjaaja) ydinosaamisesta, kirkon ammattien yhteisestä ydinosaamisesta sekä sen pohjalle rakentuvasta ja lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajan ammatillisesta ydinosaamisesta. Se kuvaa ammatin ydintä, joka erottaa sen muista ammateista. Kansainvälisen työn ohjaajina toimivat diakoniatyöntekijät saattavat olla tämän tutkimuksen ulkopuolella, jolloin seurakunnan arjessa näkyvä kansainvälisyys voi olla keskeinen työalue, vaikka se näyttäytyisi diakonian arjessa vähentyneen.

Toisaalta kansainvälisessä vastuussa laajemmin, kuten Yhteisvastuukeräyksen toteuttamisessakin, on suunnitelmallisesti tavoiteltu koko seurakunnan läpileikkaavaa toimintaa. Parhaimmillaan diakoniabarometrin voisi nähdä heijastelevan tätä muutosta, mutta sen varmistamiseksi tarvitsimme niin kasvatuksen kuin muidenkin työalojen vahvistavan kansainvälisen vastuun teemojen lisääntyneen keskeisinä tehtävinä työntekijöiden tai vapaaehtoisten arjessa.

Yhden diakoniatyöntekijän otos: ovesta sisään kävelevä hätä syrjäyttää helposti kaukana olevan avun tarpeen

Diakoniabarometrin esiin tuoma arjen muutos palautti mieleen oman kokemukseni viime vuodelta. Palasin vuosien jälkeen kansainväliseen diakoniaan keskittyneen järjestötyön jälkeen hetkeksi seurakunnan diakoniatyöhön. Edellisen kerran 2000-luvun alkupuolella jätin diakoniatyön, joka omalla kohdallani sisälsi yksilökohtaista asiakastyötä, pitkälti avustustyötä, kuten 1990-luvun laman jäljiltä varmaan useimmissa muissakin seurakunnissa. Yksilötyön vastavapainoja sain kuitenkin tehdä laaja-alaista seurakuntatyötä, yhdessä alueen yhteistyötahojen kanssa maahanmuuttajia kokoavaa toimintaa sekä kansainvälistä diakoniaa Kirkon Ulkomaanavun tehtävien kautta.

Diakonian arjen omassa yhden ihmisen empiirisessä tutkimuksessani löysin itseni vuonna 2019 vaativasta yksilökohtaisesta taloudelliseen apuun painottuvasta työstä. Sivusilmällä havaitsin uutisointia Mosambikin hirmumyrskyn aiheuttamista tulvista, jotka vaikuttivat lähes kahden miljoonan ihmisen elämään. Moni menetti kaiken: kodin, sadon ja karjan. Vasta myöhemmin osasin ihmetellä, miten hätä kaukana ei saanutkaan minua diakoniatyöntekijänä toimimaan? Yhdistämään avuntarvitsijoita ja -tarjoajia ja rohkaisemaan vastuun kantamiseen. Kirkko ja seurakunnat osallistuivat myös Mosambikin tulvien uhrien auttamiseen, mutta seurakuntalaisena osallisuus harvoin toteutuu lukiessa kirkkoneuvoston päästöstä tuesta katastrofirahastoon, niin tärkeää kuin se tuki onkin. Osallisuuden tunne tulee siitä, kun antaa aikaa, osaamistaan tai rahaa. Silloin kun saa olla osa auttamisen ketjua.

Paras on hyvän pahin vihollinen työalueiden vertailussakin

Unelmatilanteessa voimme lukea, että kansainvälinen vastuu on jokaisen diakoniatyöntekijän ja myös monen muun seurakunnan työntekijän arjessa ”jonkin verran” ja monella myös ”melko paljon”. Jokaisen diakoniatyöntekijän arkeen ei kaikkea mahdollista mahdu paljon eikä edes melko paljon. Valintoja on tehtävä, koko ajan kaikkein heikoimman ihmisen hyväksi. Diakonia viranhaltijan ydinosaamiskuvaus antaa vahvan viestin jokaiselle diakoniatyöntekijälle.

Tehtävä liittyy kirkon missioon, eikä oma lähialue ole koskaan irrallinen muusta maailmasta.  Kirkon missio on kirkon työn perusta ja pohja, jolloin se läpäisee seurakunnan elämää. Myös diakonian virka saa siitä sisältönsä ja perustelunsa. Kirkon missioon kuuluvat olennaisesti sosiaalieettinen vastuu, heikoimpien kanssa ja puolesta toimiminen sekä evankeliumin kertominen uskon syntymiseksi ja Jumalan kuvana kasvamiseksi. Diakonit ja diakonissat toimivat työssään sekä paikallisessa yhteisöissä että osana Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa. (Diakonian viranhaltijan ydinosaamiskuvaus)

Kirjoittaja Nina Silander (diakoni, YAMK) toimii yhteyspäällikkönä Kirkon Ulkomaanavussa.

Jaa artikkeli: