Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.
Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä?
Pyhä Henki voi antaa voimaa muutokseen. Silloin meidän ihmisten asettamat rajat ja esteet murenevat. Se, mitä nimitetään välttämättömyydeksi, huomataankin valinnaiseksi. Uutta luova Jumalan Henki vapauttaa meidät elämään täyttä elämää tässä Jumalan maailmassa ja toimimaan niin, että mahdollisimman monella olisi samat mahdollisuudet.
Kristilliset traditiot, jotka painottavat ihmisen vastuuta ottaa vastaan pelastuksen lahja, jaottelevat Jeesuksen sanoman kahteen erilliseen osaan: kun ja jos ihminen kääntyy, tekee parannuksen, vasta sitten Kristuksen evankeliumi kohtaa hänet lahjana. Mutta entä jos evankeliumin armo onkin suurempi, mahtavampi, ihmeellisempi voima kun voimme kuvitellakaan?
Jeesus kutsuu meidät seuraajikseen. Seuraaminen on samalla kutsu muutokseen. Muutos koskee sekä meitä itseämme että tätä maailmaa. Molemmat haasteita, joiden edessä joudumme myöntämään heikkoutemme. Kumpaakaan muutosta meidän ei tarvitse tehdä vain omassa varassamme, saati yksin. Kirkon lähetystyön keskus on laatinut hartausaineiston, joka julkaistaan Kirkkomme Lähetys -lehdessä syksyn 2019 aikana.
Aineisto perustuu Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Tansanian Arushassa 2018 pidettyihin hartauksiin.
