Jeesus on jokaisen kristityn paimen. Hän lähettää kristityt edelleen kutsumaan lampaita ja huolehtimaan laumastaan. Toiset paimenet ovat vahvoja ja voimakkaita, valmiita kohtaamaan tämän maailman sudet – tai siltä ainakin ulospäin näyttää. Toiset ovat enemmän kuin niitä lapsia ja vanhuksia, jotka ennen muinoin lähetettiin paimeniksi, kun muu työ ei luonnistu.
Rauha Euroopassa on jälleen poissa. Turvallisuuttamme koetellaan sekä tunteena että konkreettisesti. Tällaisessa tilanteessa puhe sisäisestä rauhasta voi tuntua joko julmalta, tai oikeasti lohduttavalta. Julmaa se on, jos sisäisellä rauhalla yritetään pyyhkäistä pois se tosiasiallinen maailma, jossa elämme. Lohtua se voi tuoda, mikäli se ankkuroituu hyvään jumalakuvaan ja antaa luvan myös pelätä. Pohdintoja ensi sunnuntain tekstin äärellä.
Kertomus Emmauksen tiestä kiehtoo vuosi vuoden jälkeen. Kuolleista noussut Jeesus lyöttäytyy hämmentyneiden oppilaittensa seuraan ja kävelee heidän kanssaan pitkän matkan kertoen itsestään, mutta oppilaat eivät tunnista häntä. Vasta kun päästään syömään ja murtamaan leipää, oppilaat tunnistavat Jeesuksen, joka katoaa yllättäen. Miksi tunnistaminen kesti näin kauan ja miksi se tapahtui silloin, kun Jeesus mursi ja jakoi leivän?
Ensimmäiset Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät järjestettiin syyskuussa 2020. Tapahtuma oli monin tavoin onnistunut: 650 ilmoittautunutta, esittelyssä noin 200 tutkimusta 52 työryhmässä. Ei siis ihme, että päivät päätettiin järjestää toisenkin kerran. Seuraavat järjestetään toukokuussa 2022. Tunnelmaan voi virittäytyä vaikkapa kirjan Teologia eletyn uskonnon tulkkina avulla. Se on kooste esitelmistä, jotka pidettiin vuoden 2020 Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä Teologisen Kirjallisuusseuran työryhmässä. Kirjan artikkelit tarjoavat teologian – ja myös mission – ystäville mahdollisuuden päivittää metodejaan ja tutkimusotettaan.
”Marginaalien missio” tai ”marginaaleista nouseva missio” (mission from the margins) on kansainvälisen ekumeenisen liikkeen piiristä noussut käsite, joka on inspiroinut teologeja, kirkon johtajia, kristittyjä ja lähetysjärjestöjä jo kymmenkunta vuotta. Samalla se on osoittautunut käsitteeksi, joka vaatii tarkempaa pohdintaa, tulkintaa ja soveltamista.
Missä määrin ekumenia ja missio ovat omien käsitysten jakamista, missä määrin itsekriittisen vieraanvaraista ja nöyrää kuuntelemista? Kirkkojen maailmanliitto julkaisi viime vuonna kirjan missiosta ja reseptiivisestä eli vastaanottavasta ekumeniasta. Reseptiivinen ekumenia ohjaa pohtimaan, mitä minun kristillinen perinteeni voisi oppia toisilta perinteiltä. Tämä asenne avaa missioon tärkeitä näkökulmia, kuten kirjan useiden kirjoittajien artikkelit osoittavat.
Syyskuussa kristityt ympäri maailman kokoontuvat Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokoukseen Saksaan teeman Kristuksen rakkaus johtaa maailman sovintoon ja ykseyteen alle. Juuri nyt Ukrainassa, keskellä Eurooppaa, käydään sotaa. Ukrainan rajalta niin Helsinkiin kuin Karlsruheenkin on vain reilu tuhat kilometriä matkaan. Sovintoa ja ykseyttä kristityt rukoilevat ja kipeästi kaipaavat!
International Bulletin of Mission Research -lehden tammikuun numero julkaisee vuosittain tilastollisen katsauksen kristinuskon ja muiden uskontojen tilanteesta. Kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta asti julkaistu katsaus esittelee globaalia uskontotilannetta eri vuosina eri näkökulmista. Tällä kertaa he nostavat esiin sen, miten monimutkaisia ovatkaan uskontojen väliset suhteet.
