Rakastakaa toisianne

17 Kaikki hyvät asiat ja täydelliset lahjat tulevat ylhäältä, tähtien Isältä. Hänen luonaan mikään ei muutu, siellä ei ole varjojen leikkiä. 18 Jumala tahtoi synnyttää meidät totuuden sanan avulla. Olemme ensimmäinen hedelmä hänen luomisteoistaan. 19 Tiedättehän, rakkaat veljet ja sisaret, että ihmisen pitäisi olla hanakka kuuntelemaan mutta hidas puhumaan ja hidas suuttumaan. 20 Ihmisen vihasta ei seuraa jumalallista oikeudenmukaisuutta. 21 Pankaa siis nöyrästi pois kaikki saasta ja pahuuden paljous. Kuunnelkaa teihin istutettua totuuden sanaa, joka on tarpeeksi vahva pelastamaan elämänne. 22 Alkakaa elää sen antaman opetuksen mukaisesti. Älkää jääkö vain kuulijoiksi, älkää pettäkö itseänne. 23 Joka vain kuuntelee opetusta eikä toimi sen mukaisesti, on kuin mies, joka tarkastelee kasvojaan peilistä. 24 Hän katselee itseään, mutta lähdettyään hän unohtaa näkemänsä saman tien. 25 Joka on syventynyt tutkimaan vapauden täydellistä lakia ja jäänyt sen luokse, ei ole enää hajamielinen kuulija vaan toimija. Toimiessaan hän on onnellinen. Jaak. 1:17-25 (UT2020 käännös.)

Pohdin tulevan sunnuntain 15.5.2022 raamatuntekstejä samalla kun kuuntelen kirkolliskokouksen keskustelua evankelioinnista. Kirkolliskokous, kirkon ylin päättävä elin, jakaa kautta linjan huolen siitä, että evankeliumi ei enää tavoita ihmisiä samalla tavoin kuin ennen. Kasteiden määrä vähenee, ja kirkosta eroaminen jatkuu edelleen. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä?

Pitkässä käsikirjavaliokunnan mietintötekstissä esitellään kirkon lähetystehtävää ja evankeliointia koskevia dokumentteja. Useamman sivun verran käsitellään myös sitä, mistä evankelioinnista on kyse. Lyhyesti evankelioinnin määrittelyn hankaluuden voisi tiivistää esimerkiksi näin: evankelioinnilla voidaan tarkoittaa evankeliumin Kristuksesta julistamista sanallisesti siten, että tavoitteena on uskon synnyttäminen. Tai sitten evankelioinnilla voidaan laajassa mielessä tarkoittaa kaikkea sitä, mitä evankeliumi Kristuksesta synnyttää. Kuten asiakirja Kaikkialta kaikkialle, kirkon missio nyt sen ilmaisee:

kirkon missio ymmärretään nykyään kokonaisvaltaisesti: sosiaalieettinen vastuu, heikoimpien puolesta puhuminen, profeetallinen toiminta ja evankeliumin julistus uskon synnyttämiseksi kuuluvat erottamatta yhteen. Kokonaisvaltaisesti määritelty missio on kirkon olemisen tapa, jolloin kyseessä ei ole ainoastaan yksi ”työala” muiden joukossa vaan mission tulee läpäistä seurakunnan kaikkea elämää ja olla kristityn elämänmuoto.

Samoin lähetystyön peruslinjaus Yhteinen todistus (2018) korostaa kirkon lähetystehtävän kokonaisvaltaisuutta:

Evankeliumi on liikkeelle lähettävä voima. Kirkko kohtaa kokonaisvaltaisesti kaikki ihmiset lähetystyön ja evankelioimisen välityksellä. Kirkko ja sen seurakunnat jäsenineen sekä kirkon lähetysjärjestöt vievät rohkeasti sanoman lähellä ja kaukana elävien keskuuteen. Ne julistavat evankeliumia ja viestivät siitä monin eri tavoin erityisesti siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta. Samoin kohdataan niitä, jotka ovat vieraantuneet kristillisestä uskosta. Kirkon mission kannalta maantieteellisiä ja muita reuna-alueita on kaikkialla.

Sama evankeliumin kokonaisvaltaisuuden painotus näkyy kirkon Ovet auki –strategiassa:

Kirkon elämä on missionaarista. Siksi on lähdettävä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan. Evankeliumi eletään todeksi ihmisten keskellä. Diakonian tarve lisääntyy. Eriarvoisuuden kasvaminen, yksilöllistyminen, syrjäytyminen ja ihmisten turvattomuus haastavat kirkon käyttämään uusia toimintamalleja ja -tapoja.

Kirkolliskokouksen keskusteluissa pohdittiin sitäkin, että evankeliointi menettää merkityksensä, jos kaikki, mitä kirkko tekee, ymmärretään evankelioinniksi. Toisaalta keskustelussa muistutettiin, että julistus ja lähimmäisen rakastaminen kuuluvat erottamatta yhteen samalla tavoin kuin Kristuksen kaksi persoonaa ovat erottamattomat.

Tämän keskustelun valossa Jaakobin kirjeen jakeet yhdessä päivän evankeliumin kanssa alkavat elää ja resonoida, varsinkin kun kirjettä lukee muutaman jakeen lukukappaletta pidemmälle. Evankeliumin julistaminen on kirkon luovuttamaton tehtävä. Samalla kun yksittäinen kristitty tai kirkko julistaa evankeliumia, on oltava herkkä kuuntelemaan.

Ensiksikin on kuunneltava totuuden sanaa, joka meihin on istutettu (j. 21 UT2020 mukaan, KR92 kääntää saman jakeen ilmaisulla ”synnytti meidät totuuden sanalla”). Toiseksi on kuunneltava lähimmäistä ja opittava häneltä. Erityisesti on kuunneltava eri tavoin syrjäytettyjen ääntä ja vahvistettava sitä. Evankeliointia ja diakoniaa ei siis voi erottaa toisistaan.

Jaakobin kirjeet haastavat ottamana vielä askeleen eteenpäin: alkakaa elää evankeliumin opetuksen mukaisesti. Evankeliumin julistaminen tai sen kuuleminen ei vielä riitä, vaan evankeliumin tulisi muuttaa, transformoida, koko meidän elämämme ja elämäntapamme.

Miten evankeliumin todeksi eläminen sitten näkyy? Tähän tulevan pyhän evankeliumi kolmannen vuosikerran evankeliumi antaa lyhyen ja napakan vastauksen: rakastakaa toisianne!

Kristillinen usko näyttäytyy kutsuvana ja iloisena siellä, missä se tulee näkyväksi rakkautena ja rakkaudellisena toimintana. Hajamielisestä kuulijasta on tullut onnellinen toimija, kuten UT2020 jakeen 25 oivaltavasti kääntää.

Jaa artikkeli: