Kirjoittaja: Vesa Häkkinen

Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua

Niinkin suuri yhteenliittymä kuin Luterilainen maailmanliitto (LML) – 150 jäsenkirkkoa 99 maasta – tuottaa asiakirjoja, joiden sanoitus tuntuu joskus oudolta ja vieraalta. Näin, vaikka itse asiat olisivat ymmärrettäviä. LML:n 13. yleiskokouksen teemakirja onnistuu kuitenkin yllättämään. Keskeiset ajatukset toimivat erinomaisesti kielikuvina, joiden avulla kuvataan hyvinkin konkreettisia, tunnistettavia ja ajankohtaisia teemoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään teemakirjan ajatukseen kirkosta, ihmiskunnasta ja koko luomakunnasta ”ruumiina” (body), joka on sekä rikas ja monimuotoinen, myös rikkiraastettu, haavoitettu ja paljas, silti myös siunauksen ja hyvien lahjojen paikka. [kuva Aasian esikokouksesta]

Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous järjestetään Puolan Krakovassa 13.-19.9.2023. Kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita. Yleiskokouksen teemaksi on valittu ”Ruumis, Henki, toivo” (Body, Spirit, Hope). Kirkkomme Lähetys avaa seuraavien viikkojen aikana teemaa yleiskokoukselle toimitetun teemakirjan (Study Guide) pohjalta.

Jälleen vahva panos maailmanlaajan kirkon toimintaan

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälinen työ näyttää palanneen korona-aikaa edeltävälle tasolle – jopa reilusti korkeammallekin – ainakin taloudellisesti.
Kaiken kaikkiaan sopimusjärjestöt saivat käyttöönsä runsaat 113 miljoonaa euroa. Tämä on vuosikymmeneen paras tulos. Tästä varsinaiseen työhön, eli työhön kumppaneitten kanssa eri puolilla maailmaa tuli kasvua 10 miljoonaa euroa.

Ei mitään niin paikallista ettei se olisi globaalia

Kirkkolakia on uudistettu. Mitä heijastuksia sillä voi olla ajatukseen kirkosta maailmanlaajana yhteisönä ja paikallisena toimijana. Entä mitähän Paavalilla voisi olla tästä sanottavana? Yhteinen todistus 2023 sarja jatkuu.

Mikä on seurakunnan osuus lähetystyössä?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyö ja kansainvälinen diakonia toteutuvat järjestöjen kautta. Lähetystehtävän toteuttajana on keskeisesti paikallisseurakunta. Nämä kaksi itsestäänselvyydeltä vaikuttavaa ja keskenään jännitteistä toteamusta ovat olleet rakenteellisesti totta 1800-luvulta lähtien. Selviä nämä asiat eivät suinkaan ole olleet, sillä jo toisesta kirkolliskokouksesta lähtien alettiin keskustella siitä, mikä on yhtäältä kokonaiskirkon ja seurakuntien ja toisaalta järjestöjen osuus lähetystyön toteuttamisessa. Riippumatta siitä, onko puolustettu järjestöjen merkitystä tai haaveiltu kokonaiskirkon omasta, kirkon keskushallinnossa sijaitsevasta lähetystyötä toteuttavasta elimestä, ei kovinkaan paljoa ole paneuduttu kysymykseen paikallisseurakunnan osuudesta tässä kaikessa.

Lähetysjärjestörakenteen syntyminen ja lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytykset

Kirkon ja järjestöjen suhteesta on aktiivisesti keskusteltu kirkolliskokouksessa koko sen olemassaolon ajan. Vuodesta 1941 alkaen tähän on liittynyt myös pyrkimys hahmottaa, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli lähetystyön toteuttamisessa. Välillä on etsitty mahdollisuutta ottaa kirkon vastuulle koko lähetystyö toteuttamista myöten, sitten taas todettu järjestöjen toteuttavan sitä kirkon työnä. Kirkon lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytyksiä hahmotettiin ensimmäisen kerran vasta 1960-luvun lopulla. Nykyiset kriteerit hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 2018 ja ensimmäisen kerran niitä käytettiin piispainkokouksessa joulukuussa samana vuonna.

Muuntajiksi maailmaan: Jeesuksen seuraajat toisinajattelijoina

Kirkkojen Maailmanneuvoston yleiskokous järjestetään Saksan Karlsruhessa elo-syyskuun vaihteessa tänä vuonna. Sen yhtenä keskeisenä sisältönä ovat Arushassa vuonna 2018 pidetyn Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen kongressin jälkeen työstettyjen työryhmien raportit. Näistä osaa on jo käsitelty aiemmin Kirkkomme Lähetyksessä. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on Transforming discipleship (Muuttuva ja muuttava opetuslapseus) -työryhmän julkaisu, joka painottaa Jeesuksen seuraamisen käytännön merkityksiä.

Armolahjat vähentämässä syntiinlankeemuksen seurauksia: ekologinen näkökulma

Minua on pitkään kiehtonut Markuksen evankeliumissa kuvattu lähetyskäsky: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa ilosanomaa kaikille luoduille. (Mark. 16:15) Tämä niin tuttu ja usein lukemani jae alkoi avautua uusista näkökulmista, kun luin Uuden testamentin lähetyskäskyjä rinnakkain. Sana ”luoduille” sai uuden ja painavamman merkityksen. (Helatorstain tekstin äärellä)

Lähimmäisyyttä ja pientä kapinaa – Diakonia.Nyt.

Diakonia. Nyt. on tasokas kirja. Odotin sitä kovasti etukäteismarkkinoinnin perusteella. Odotukseni oli, että nyt saamme käyttöömme seurakunnan diakoniaa laajasti avaavan uutuuden. Ensimmäinen reaktioni oli pieni pettymys. Kirjassa rajattiin aiheen käsittely ammattilaisten toiminnan tutkimiseen, ei siis sittenkään diakonisen seurakunnan luotaamiseen. Kirjan luettuni tajusin, että kyseinen rajaus on erittäin onnistunut. Kirjasta tuli jäntevä ammattilaisten näkökulmaa valottava ja moneen kohtaan myös kantaa ottava opus.

Pois riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai

Rauha Euroopassa on jälleen poissa. Turvallisuuttamme koetellaan sekä tunteena että konkreettisesti. Tällaisessa tilanteessa puhe sisäisestä rauhasta voi tuntua joko julmalta, tai oikeasti lohduttavalta. Julmaa se on, jos sisäisellä rauhalla yritetään pyyhkäistä pois se tosiasiallinen maailma, jossa elämme. Lohtua se voi tuoda, mikäli se ankkuroituu hyvään jumalakuvaan ja antaa luvan myös pelätä. Pohdintoja ensi sunnuntain tekstin äärellä.