Ei mitään niin paikallista ettei se olisi globaalia

Liikennemerkki pyöräntiestä, joka risteää kadun kanssa.

Kirkkolakia on uudistettu. Mitä heijastuksia sillä voi olla ajatukseen kirkosta maailmanlaajana yhteisönä ja paikallisena toimijana. Entä mitähän Paavalilla voisi olla tästä sanottavana? Yhteinen todistus 2023 sarja jatkuu.

Heinäkuussa 2023 voimaan tulevassa kirkkolaissa on kokonaan uusi asia: Seurakunnan jäsenen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet sekä aloiteoikeus (3 luku 3 §). Tämä kirkkolainmuutos pitää sisällään suuren periaatteellisen ja syvän teologisen näkökulman seurakunnan elämään. Siinä on tuotu hallinnollisesti näkyviin se, ettei seurakunnan toiminnan suunnittelu ja kehittäminen ole vain työntekijöiden tai edes valittujen luottamushenkilöiden asia. Toivon, että laissa annettuja mahdollisuuksia aletaan käyttää ahkerasti. Varmasti tulee olemaan tilanteita, joissa päätöksistä vastaavat väsyvät aloitteisiin ja kuulemisten järjestämiseen. En kuitenkaan näe muuta mahdollisuutta, kuin aloittaa yhteinen opiskelu.

Paavalin aikana Korintin seurakunnassa oli syntynyt monenlaista hämminkiä ja epätoivottuja käytäntöjä. Opastaessaan seurakuntaa Paavali käyttää vahvaa kielikuvaa, jossa seurakunta on Kristuksen ruumis ja seurakunnan jäsenet tuon ruumiin jäseniä. Kauniilla ja jopa koomisella tavalla Paavali osoittaa, miten meidän tulisi kunnioittaa toinen toistemme kutsumuksia, sillä ruumiissa ei ole olemassa eriarvoisia jäseniä. Kullakin on oma tärkeä tehtävänsä, jota toinen ei voi toteuttaa. (1. Kor. 12)

Miten todistus voi olla yhteinen?

Yhteinen todistus 2023 tuo samansisältöisen näkökulman, kun siinä todetaan: Seurakunta elää missionaarisuuttaan todeksi, kun se antaa kaikille jäsenilleen tilaa ja mahdollisuuksia oman panoksensa antamiseen. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteistä suunnittelua, toiminnan toteuttamista, kouluttautumista ja sitoutumista. Mission toteuttaminen on siis yhteinen asia. Siksi ei ole samantekevää, miten siihen liittyvää kartoitusta, suunnittelua ja toteutusta tehdään.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että kirkossamme on nykyistä paljon aktiivisemmin suuntauduttava yhteiseen tekemiseen, pois työntekijä- ja luottamushenkilökeskeisestä toimintakulttuurista. Tässä kohtaa ”yhteinen” koskee sekä seurakunnan omaa aluetta että seurakunnan osallistumista maailmanlaajan lähetystehtävän toteuttamista.

Esimerkiksi seurakunnan alueesta on saatavilla paljon tilastotietoa, jota voi hyödyntää, pyrittäessä selvittämään alueen tarpeita ja ihmisten elämäntilanteita. Vielä syvällisempää ja oikea-aikaisempaa tietoa saa, kun ihmiset itse kertovat alueestaan ja kuvaavat elämäänsä. Tällaisen kuulemisen ja tutkimisen tavasta yhtenä mallina on ns. kaapeli-menetelmä, josta Suomessakin on hyviä kokemuksia (Kaapeli voimauttaa ja rakentaa yhteisöjä | Diakonissalaitos (hdl.fi)).

Yhtälailla maailmanlaajan kirkon toimintaan osallistuessamme voimme seurakuntana tehdä yhteistä suunnittelua ja yhteisiä valintoja. On tärkeää, että seurakunnalla yhteisönä on kokemus siitä, että lähetystyöhön ja kansainväliseen vastuuseen kuuluvat valinnat ovat yhteisiä. Kansainvälisen työn sopimusjärjestöjä on nyt yhdeksän. Suurin osa seurakunnista joutuu talouden puolesta tekemään valintoja sen suhteen, minkä järjestöjen kautta ne haluavat toteuttaa kansainvälistä vastuutaan. Järjestöjen moninaisuus ja toisaalta kunkin järjestön oma profiili voivat auttaa sen pohtimisessa, millä tavalla juuri meidän seurakuntamme haluaa lähetysvastuunsa järjestää.

Talous on tässä vain yksi osa. Sen jälkeen, kun on päätetty seurakunnan suunnat kansainvälisessä työssä, on tärkeää kertoa – yhdessä järjestöjen kanssa – mitä on saatu aikaan ja mitä vielä halutaan saavuttaa, mihin kaikkeen vaikuttaa.

Kansainvälinen ulottuvuus on jo 1800-luvun loppupuolelta saakka rikastuttanut seurakuntiemme elämää. Nykyajan digitaaliset välineet voivat tehdä tästä varsin monipuolista ja välitöntä. Enää ei tarvitse odottaa lähetystyöntekijän kirjettä kuukausikaupalla, kun yhteyden voi rakentaa reaaliajassa. Tätä voi toteuttaa sekä jumalanpalveluselämässä että kaikessa muussakin seurakunnan toiminnassa. Jokainen kokoontuminen voi pitää sisällään kansainvälisen ulottuvuuden. Jos ei joka kerta, niin säännöllisesti muistamalla tätä maailmanlaajaa yhteyttä, rakennamme sellaisia siltoja eri puolilla olevien seurakuntien välille, joita eivät maailman myrskyt kovin helposti hajota.

Universaali kirkko on globaali toimija

Tästä liittymisestä globaaliin toimintaan Yhteinen todistus 2023 sanoo: Kristuksen maailmanlaajan kirkon ykseys toteutuu jokaisessa seurakunnassa. Osallistuminen maailmanlaajan kirkon työyhteyteen on siis enemmän, kuin vain vastuun kantamista. Kyse on siitä syvällisestä yhteydestä, joka on samanaikaisesti paikallista ja globaalia. Perinteisesti on puhuttu kirkon – tai oikeastaan Kirkon – universaaliudesta. Kirkon hengellinen, näkymätön todellisuus ylittää kaikki maantieteelliset, kielelliset, kulttuuriset ja tunnustuskunta rajat. Tämän universaalin yhteisön jäseniksi tullaan kasteen kautta. Siten kaste liittää meidät myös osaksi globaalia tehtävää.

Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto selittää sanaa ”kirkko” seuraavasti: ”Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.” Kirkko on siis uskon ja rakkauden yhteisö. Pyhä Henki, joka synnyttää meissä uskon, ohjaa meitä myös rakastamaan lähimmäistämme. Lähimmäinen puolestaan on se, jolle osoitamme rakkauttamme, kuten Jeesus opettaa kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Nykyaikana myös luonto on meidän lähimmäisemme. Niinpä kirkon tehtävänä onkin todistaa sanoillaan ja elämällään kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa kohtaan. Viimeistään luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät asiat ovat paljastaneet, että elämme yhteisessä maailmassa. Useimmat ilmiöt heijastuvat kaikkiin tällä pallolla eläviin. Rajojen sulkeminen ei tuo mitään ratkaisua. Jakaminen ja yhteys sen sijaan tuovat.

Usko näkyy rakkautena ja rakkaus uskomisena

Uskon ja rakkauden yhteyttä on kuvattu monin tavoin. Yksi tapa on nähdä myös usko rakkautena: kyse on rakkaudesta Jumalaa kohtaan, Jumalaa, joka ensin on rakastanut meitä. Samalla tavalla rakkaus voidaan nähdä uskon ilmauksena. Luopumalla omastamme – ajasta, rahasta, osaamisesta – toisten hyväksi uskomme samalla, että emme jää itse paitsi mistään. Siten osallistumalla yksilöinä ja seurakuntana Jumalan maailmassa toteuttamaan missioon, osoitamme luottamusta ja uskoa siihen, että Jumala pitää meistä huolta.

Tästä Paavali kirjoittaa vastavuoroisuutena (2. Kor. 8–9). Vastavuoroisuudessa me annamme toinen toisillemme erilaisia lahjoja. Vastavuoroisuus kuvastaa yhteyttä, joka meillä on keskenämme. Tämän yhteyden muodotkin voivat vaihdella aikaa myöten niin, että se, jolla nyt on antaa enemmän aineellista voi toisessa tilanteessa olla vastaanottajana. Eikä ole väliä, annammeko hengellisiä vai aineellisia lahjoja, kaikki käyvät vastavuoroisuuden vaihtopöydälle ja kaikki ovat yhtä arvokkaita. ”Tämä keräys ei ainoastaan täytä seurakunnan pyhien tarpeita, vaan se myös tuottaa yhä enemmän kiitosta Jumalalle. Tällä keräyksellä te tunnustatte uskonne Kristuksen ilosanomaan ja todistatte olevanne sille kuuliaisia. Lahjan saajat puolestaan ylistävät Jumalaa kuuliaisuudestanne samoin kuin siitä pyyteettömyydestä, jolla te avustatte heitä ja kaikkia muitakin.” (2. Kor. 9:12-13)

Jälleen kerran palaamme ajatukseen kirkosta, joka on samalla kertaa sekä maailmanlaaja että paikallinen. Oman seurakunnan alueen asiat ovat tärkeitä, ja niihin on syytä paneutua huolella koko seurakuntana. Samalla olemme osa maailmanlaajaa yhteisöä, jota yhdistää – moninaisuudestamme huolimatta – yhteinen evankeliumi, Jumalan rakkaudesta todistaminen ja vastavuoroisuus.


Kirjoitus avaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus 2023 osioita Kirkko on paikallinen ja maailmanlaaja sekä Yhteinen missio:

Kirkko on paikallinen ja maailmanlaaja
Kristuksen maailmanlaajan kirkon ykseys toteutuu jokaisessa seurakunnassa. Kirkko on yksi, vaikka se voi eri puolilla maailmaa näyttää erilaiselta. Maailmanlaaja kristittyjen yhteisö on liikkeelle lähetetty Jumalan kansa (1. Piet. 2:10), Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:27) ja Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää kirkkoa, jonka jäseneksi tullaan uskon ja kasteen kautta (Mark. 16:16). Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö. Kristittyjä kutsutaan toimimaan Jumalan rakkauden esimerkin mukaisesti. Kirkko todistaa sanoillaan ja elämällään kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa kohtaan.

Yhteinen missio
Kaikkia kristittyjä kutsutaan omien lahjojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan kokonaisvaltaisesti Jumalan tehtävän toteuttamiseen. Seurakunta elää missionaarisuuttaan todeksi, kun se antaa kaikille jäsenilleen tilaa ja mahdollisuuksia oman panoksensa antamiseen. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteistä suunnittelua, toiminnan toteuttamista, kouluttautumista ja sitoutumista. Seurakuntalaisten vapaaehtoistoiminta vahvistaa seurakunnan yhteisöllisyyttä.


Sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
Miksi kirkko on missionaarinen?
Lähetyksen profeetallisuus

Jaa artikkeli: