Minua on pitkään kiehtonut Markuksen evankeliumissa kuvattu lähetyskäsky: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa ilosanomaa kaikille luoduille. (Mark. 16:15) Tämä niin tuttu ja usein lukemani jae alkoi avautua uusista näkökulmista, kun luin Uuden testamentin lähetyskäskyjä rinnakkain. Sana ”luoduille” sai uuden ja painavamman merkityksen. (Helatorstain tekstin äärellä)
Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.» (Mark. 16:15-18)
Tuttu sana, uusi konteksti
Sanaa ”luotu” tai ”luoduille” käytetään Uudessa testamentissa 19 kertaa (Englisman ’s Concordance). Sana viittaa vahvasti tyhjästä luomiseen ja voi tarkoittaa sekä aineettomia asioita (sävelmä) että käsinkosketeltavia esineitä.
Minulle kenties tutuin tähän teemaan liittyvä kohta on Paavalin kirjeestä Roomalaisille: Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:13) Olikin kiehtovaa pohtia, mihin Markuksen evankeliumin lähetyskäsky meitä johdattaisi pohtiessamme ekologiaa ja ekoteologiaa.
Tiedostan, että Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan ei pohdittu luonnonsuojelua samoilla silmillä kuin nykyisin. Silti – kuten monen muunkin nykyistä elämäntapaamme koskevien teemojen kanssa – voimme lukea Raamattua myös siitä vinkkelistä, mitä välineitä se antaa kristittynä elämiseen sellaisten haasteiden edessä, joita ei ennen ollut olemassakaan. Vinkkejä kyllä löytyy, kunhan ei sulje silmiään.
Käänteinen syntiinlankeemuskertomus
Myönnän, että olen tämän evankeliumikatkelman kohdalla useimmiten kiinnittänyt huomioni kohtiin, joissa puhutaan kasteesta tai tunnusmerkeistä. Siksi olikin innostavaa lukea – lähinnä helluntailaisten teologien – tulkintoja tästä. Monet ovat huomioineet, että juuri heidän piirissään on usein keskitytty noihin armolahjoihin. Eksegeetit, jotka ovat hyljeksinee Markuksen viimeistä lukua sen myöhäisen synnyn takia (ajatus, että evankeliumi on alun perin päättynyt jakeeseen 16:8), ovat samassa luvussa riemumielin rummuttaneet kielilläpuhumisen ja muiden armolahjojen äärellä.
Tuota tunnusmerkkien listaa voisikin lukea luomisen kontekstissa. Luomiskertomukseenhan sisältyy myös kertomus ihmisen lankeemuksesta, jumala-, ihmis- ja luontosuhteen rikkoutumisesta. Silloin lista olisikin kuvaus syntiinlankeemuksen seurausten kumoamista. Enää eivät voita pahat henget (usein mielen sairauksia), myrkyt (elimistölle haitalliset aineet), käärmeet (oletus kuolettavuudesta) tai sairaudet (paratiisissa ei käsittääkseni ollut sairauksia). Kristityillä on mahdollisuus voittaa ne kaikki.
Siten tuo tunnusmerkkien lista liittyy oleellisesti Jeesuksen käskyyn julistaa evankeliumia kaikille luoduille, ei siis vain ihmisille. Lähetyskäsky saa uuden painoarvon, kokonaisvaltaisuus nousee aivan keskiöön. Kokonaisvaltaisuudessa otetaan huomioon paitsi koko ihminen (henkisenä, hengellisenä ja ruumiillisena olentona), myös muu luomakunta. Pelastus ei ole vain ihmisiä varten. Taivaassakaan ihminen ei elä ilman ympäristöä.
Olen usein rippileirien yhteydessä kuullut isosten lukevan ns. käänteisen luomiskertomuksen. Se päättyy synkkiin kuviin tuhotusta luonnosta ja sen mukana tulevista seurauksista. Siinä ihminen on keskeinen tuhon toteuttaja. Markuksen evankeliumi piirtää toisenlaista kuvaa. Kaikkien synkkien näkymien edessä meille on annettu tehtävä toimia kaiken sen hyväksi, mikä suojelee ja vahvistaa elämää. Syntiinlankeemus ei ole viimeinen sana luomista koskevassa kertomuksessa.
Ei taakka vaan lupaus
Jeesuksen antama lähetyskäsky ei ole taakka tai tuomio. Se on lupaus siitä, että Jumalan valtakunnan aarteet ovat jo nyt käytettävissä. Evankeliumin julistaminen kaikille luoduilla on ihana lahja, josta saamme nauttia myös itse. Evankeliumi on pelastuksen sanoma. Siksi evankelioinninkin on tarkoitus olla kokonaisvaltaista: ei pelkkiä sanoja vaan myös tekoja, synnin turmelusta vastaan taistelua, armolahjojen käyttämistä yhteiseksi hyväksi, iloa ja täyttä elämää jo nyt.
Jaa artikkeli: