Avainsana: korona

Kun hymyt jäävät piiloon

Ihmiset ympärilläni ovat suojautuneet maskeilla. En tunnista muita, eikä kukaan näytä näkevän minuakaan. Jos lähestyn jotakuta, hän väistää nopeasti. Jos ei ole tilaa väistää, käännämme selän toisillemme tai ainakin koitamme suunnata kasvomme eri suuntiin.

Kohti uutta normaalia

Korona-aikana koti ja perhe nousi monella uuteen arvoonsa. Oli aikaa olla kaikkein lähimpien kanssa ihan vaan kotona.

Kaiken pohjana on rakkaus

Säde Hartonen jaksoi koronavuoden ja ylioppilaskirjoitukset arjen pikkuilojen avulla. Käsitöitä syntyi urakalla ja koulukirjojen ohessa tuli luettua paljon muuta. Tärkeimmän tuen hän sai perheeltä ja seurakunnan vahvasta verkostosta.

Kuka enää jaksaa ruutua?

Etätyöskentely on vauhdittanut digiosaamistamme ja vähentänyt kulkemiset minimiin. Koronapandemian jatkuessa se on kuitenkin alkanut myös turhauttaa ja saanut meidät kaipaamaan aitoja kohtaamisia.

Toivon puolella

Seurakuntapastori Ville Tikkasen koronavirustartunta keskeytti lokakuussa noin 30 nuoren rippileirin alkuunsa. Omaa tilaa suurempi huoli syntyi nuorista ja heidän perheistään.

Koronakevät vei kirjeistä värit

Tutkija pyysi ikäihmisiä kirjoittamaan koronakevään kokemuksistaan. Kirjeistä huokui kaksijakoisia tunnelmia toivosta apatiaan. Kaikkia kirjoittajia yhdisti yksi asia yli muiden: huoli.

Kun hätä on suurin, diakonia on lähellä

Koronakevät opetti kirkon työntekijöille uusia toimintatapoja, joita voi tarvittaessa ottaa nopeastikin käyttöön, kertoo Kouvolan seurakunnan diakonissa Leena Sahamies. Korona on myös tuonut esiin ihmisten suurta kiitollisuutta siitä, että joku auttaa heitä.