Seurakuntapastori Ville Tikkasen koronavirustartunta keskeytti lokakuussa noin 30 nuoren rippileirin alkuunsa. Omaa tilaa suurempi huoli syntyi nuorista ja heidän perheistään.
Kuvassa: Ville Tikkasen sairastumisen takia keskeytyneen rippileirin osallistujille järjestettiin korvaavat tavat leirin käymiseen heti tuoreeltaan. ”Toivottavasti asia ei jää leiriläisiä vaivaamaan. Rippikoulun virallinenkin toiminta-ajatus on vahvistaa ja varustaa nuoria. Tietynlainen varustus sekin, että tällaisestakin koettelemuksesta voi jotain hyvää seurata.”
Ehkä tämä on papin puhetta vähän itselleenkin, Jyväskylän seurakunnan pastori Ville Tikkanen pohtii puhelimessa.
Sillä hän tarkoittaa sitä, kun on koronakaranteenissa kotona istuessaan ja asioita monelta kantilta mietiskellessään alkanut kääntää ajatuksia siihen suuntaan, että vastoinkäymisestä voi seurata jotakin hyvääkin. Että koettelemukset voivat tuoda lujuutta.
– Kun päivä toisensa jälkeen tarkkailee omia oireita ja vointia ja miettii, että milloinkahan tämä päättyy, niin tämmöisillä ajatuksilla ja puheilla sitä yrittää pitää itseään toivon puolella, Tikkanen sanoo.
Testituloksen saadessa tiesin heti, että leiri päättyy, ja myös miten valtavan monen ihmisen elämään se vaikuttaa.
Aluksi ei ollut niin. Lokakuun puolivälissä koronaviruksen aiheuttamaan tautiin sairastunut Tikkanen on ollut karanteenissa kuukauden, eivätkä oireet vieläkään ole täysin hellittäneet. Hänen sairastumisensa ylitti kansallisen uutiskynnyksen, koska se sattui kesken Kannonkosken Piispalassa järjestetyn Jyväskylän seurakunnan rippileirin. Tartunnan vuoksi jo ennestään melkein puolella vuodella lykkääntynyt leiri jouduttiin keskeyttämään.
– Päällimmäinen fiilis oli, että nyt tästä tuli minun sairastumisen takia ihan hirveä sotku.
Pandemian takia kesältä syyslomaviikolle siirtyneen rippileirin oli määrä alkaa aamulla sunnuntaina 11. lokakuuta. Edellisenä päivänä oli kerrottu jyväskyläläisissä kouluissa tapahtuneista laajoista korona-altistumisista, mikä aiheutti leirin vastuuohjaajille kovasti töitä viime hetkillä: missä kouluissa kukin leiriläinen oli, oliko altistuneita, pääsisivätkö kaikki matkaan. Pikapäätöksellä leirille lähtöä siirrettiin aamusta iltapäivään.
Lopulta tiedot saatiin ja linja-auto kuljetti leiriläiset Piispalaan. Päivän hektisyyden takia Ville Tikkasen on hankala arvioida omaa vointiaan päivän aikana.
– Jälkeenpäin miettien voi olla, että illan aikana saattoi jotain väsymystä tai semmoisia lieviä oireita olla, mutta jotenkin sen laittoi siinä kaiken kahden vuorokauden hektisyyden ja kuormittumisen piikkiin, hän pohtii.
Onneksi pahin itseruoskinta alkoi hellittää ensimmäisen viikon jälkeen.
– Yöllä sitten houreilin unissani kolmisen tuntia ennen kuin mittasin kuumeen. Oli kuumetta ja kurkku kipeä, tuli vähän nuhaa ja lihassärkyä. Heti tiesin, että oli lähdettävä pois ja testeihin, ja leirille järjestettävä uusi ohjaaja.
Positiivisen testituloksen Tikkanen sai maanantain ja tiistain välisenä yönä, välitti tiedon rippileirien taustatiimille ja leirin keskeyttämisestä tiedotettiin nuoria tiistaiaamuna.
– Voi ei, Tikkanen sanoo ajatelleensa ensiksi.
Ei kuitenkaan niinkään itsensä, vaan ripariryhmän kannalta. Leiri on rippikoulussa useimmille se tärkein juttu.
– Testituloksen saadessa tiesin heti, että leiri päättyy, ja myös miten valtavan monen ihmisen elämään se vaikuttaa. Se oli syyslomaviikko, joten vanhemmat olivat laittaneet nuoret riparille ja muulla perheellä oli omat suunnitelmat. Ne kaikki menivät uusiksi.
Vastuuntuntoisena ihmisenä Tikkanen kävi tapahtuneen vuoksi läpi voimakkaita itsesyytöksiä. Aikaa ja energiaa vei niin sen pohtiminen, olisiko tartunnan voinut jotenkin välttää kuin ajatus siitä, olisiko oireet ja sairastumisen voinut jotenkin havaita ja ennakoida aikaisemmin.
– Onneksi pahin itseruoskinta alkoi hellittää ensimmäisen viikon jälkeen.
Seurakunnan varo-ohjeet ovat tarkat ja Tikkanen sanoo noudattaneensa niitä säntillisesti. Tartunta tuli silti jostakin – ja yllätti.
– Tässä vain kävi tosi huono tuuri.
Suoraa syyllistämistä Tikkanen ei sano kokeneensa, vaikka sairastuminen aiheutti muutoksia ja luopumisia monen ihmisen elämään. Rippileiriläisten perheistä hän sai kannustavia viestejä, samoin kollegoilta ja läheisiltä.
Syyllistämisen ilmiönä hän kuitenkin tunnistaa.
– Kun tämä ilmiö on kestänyt jo kuukausia, tulee usein rivien välissä näkyväksi se ajastus, että jostakin ja jostakustahan poikkeustilanne johtuu. Moni joutui keväällä luopumaan monesta kivasta jutusta koronan takia. Nyt on mennyt niin paljon aikaa, että monenlaista taakkaa on kertynyt. Sitä ei varmasti ole tarkoitus kasata kenenkään sairastuneen harteille, mutta asiailmiönä sellainen stigma tai leima on olemassa.
Tikkanen joutui sairauden alkuvaiheessa varotoimenpiteenä kahdeksi vuorokaudeksi sairaalaan tarkkailuun happiarvojen laskun vuoksi. Hän kuitenkin pitää sairastumistaan varsin lievänä, eikä ole kokenut tilaansa missään kohtaa huolestuttavaksi.
Kuten ystävä minulle viestissä kirjoitti, kaikki kokemukset jättävät meihin jollain tavalla jotakin.
Karanteeniaika on kuitenkin venynyt pitkäksi, kun oireet eivät ole loppuneet kokonaan. Eristys koettelee erityisesti henkistä jaksamista. Siksi, kuten aluksi todettiin, hän on puhunut papin ajatuksia myös itselleen.
– Kuten ystävä minulle viestissä kirjoitti, kaikki kokemukset jättävät meihin jollain tavalla jotakin. Pysähtymisessä on mahdollisuus uuteen, mutta siinä näkee myös sen, mitkä ne tärkeät perusasiat ovat. Kun tulee oltua ihan urakalla kotona, kodin ja perheen merkitys korostuu. Itsestäänselvyydet, kuten laadukas terveydenhuolto tulevat näkyviksi. Se, että on ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat tietää miten menee, Ville Tikkanen pohtii.
Jaa artikkeli: