Koronakevät opetti kirkon työntekijöille uusia toimintatapoja, joita voi tarvittaessa ottaa nopeastikin käyttöön, kertoo Kouvolan seurakunnan diakonissa Leena Sahamies. Korona on myös tuonut esiin ihmisten suurta kiitollisuutta siitä, että joku auttaa heitä.
DIAKONIA ei voi mennä kiinni, koronankaan aikaan. Vastaan tulee myös tilanteita, joissa ihminen on kohdattava kasvokkain.
– Toki turvatoimia noudattaen, painottaa Leena Sahamies.
Vuodesta 1989 alalla toiminut Kouvolan seurakunnan diakonissa kertoo koronan lisänneen yhteydenottoja diakoniatyöhön. Pandemia on tuonut myös uusia asiakkaita. – Me olemme jossain mielessä se viimeinen luukku, jonne ihmiset tulevat.
”Kuulin diakoniasta kaverilta, ja soitin sinne ensi kertaa nyt keväällä jäätyäni työttömäksi. Yli 60 päivään mistään ei tullut rahaa, eikä kaapissa ollut edes makaronia. Sossuunkin oli pitkä jono. Ilman diakonia-apua olisin kai kuollut nälkään. Sain yllättävän vaivattomasti 50 euron lahjakortin ja leipäpussin.
Olen taas työttömänä, kolmatta kertaa tänä vuonna, mutta nyt tulee jo korvauksiakin. Kiitos diakonialle! Jos ja kun tästä jaloilleni selviän, pidän kunnia-asiana muistaa vuorostani teitä.”
Työtön rakennusmies
KIRKON diakonia on osa yhteiskuntamme monimuotoista auttajaverkostoa. Se voi työssään tuoda esiin myös elämän hengellistä puolta. Väkisin sitä ei kenellekään tupata, mutta kuunnellaan herkällä korvalla, mitä ihminen sillä hetkellä tarvitsee. Voisiko se olla rukous, keskustelua uskonasioista tai olemassaolon peruskysymyksistä.
Diakonian työntekijätkin ovat tässä erilaisia, kukin lähestyy asioita omalla persoonallaan. Kouvolan seurakunnan kuudella diakoniatyöntekijällä on omia erikoisalueitaan, Sahamiehellä mielenterveystyö.
– Ennen asiakkainamme oli erityisryhmiä, kävimme tervehtimässä vanhuksia, järjestimme virkistystoimintaa. Se kaikki loppui 90-luvun lamaan. Nyt tapaamillamme ihmisillä on konkreettinen hätä.
Kun perustiukkuus on jo arkea, ei yllättävään kriisiin löydy vararesursseja. Esimerkiksi koronan alussa kouluruokailun pois jäänti aiheutti huolta: Mistä rahat ruokaan?
”Olin saanut diakoniasta muutamia kertoja jouluapua. Kynnys ei ollut korkea, eikä tuntunut yhtään nololta ottaa yhteyttä perheemme taloustilanteen synkennyttyä koronan takia. Miehen työtunnit vähenivät ja palkkatulot pienenivät. Kotona oli kolme koululaista, joille ei pandemian alussa saatu kouluruokaa. Aika diakoniaan järjestyi nopeasti. Apua tuli reilummin kuin odotin, se auttoi akuutissa vaiheessa. Nyt tilanteemme on jo hiukan helpottunut.”
Isä töissä, äiti työtön, 4 alaikäistä lasta
KORONA on tuonut esiin asioita, joiden merkitys oivalletaan ehkä vasta aikojen päästä. Joillekin se on nostanut pintaan elämän vanhoja solmuja, joita nyt tahdotaan peilata toisen ihmisen kanssa.
Ahdistuneisuus, yksinäisyys, turvattomuus voivat johtua paljosta muustakin. Moni asia hautautuu koronan alle. Suuri suru saattaa jäädä surematta.
Korona on pakottanut myös kirkon pohtimaan uusia toimintatapoja. Diakonia on osallistunut niin ostosten kotiin vientiin kuin Mitä kuuluu? -soittokierroksiin vanhuksille.
Moni kirkon vapaaehtoinen kuuluu riskiryhmiin, ja uusia toimijoita kaivataan.
Korona herätti myös suomalaisten auttamishalun. Leena Sahamies kiittää lahjoituksista, joita Kouvolankin diakoniaan on tullut tavallista enemmän.
”Suoritin maalarin perustutkintoa ja etsin töitä, enkä saanut mistään apua. Opiskelijan tulot eivät riitä kahdelle. Korona vei kesätyöpaikkani, ja koulun sulkeuduttua opinnotkin jäivät junnaamaan. Kielteisten päätösten jälkeen olin aika skeptinen, mutta diakoniasta saimme ruokaa, lahjakortteja ja kerrankin ymmärrystä. Se loi uskoa ihmisiin. Heinäkuussa sain vakituisen työn. Koulu jäi sillä erää kesken, mutta onhan minulla jo yksi koulutus. Nyt näyttää valoisammalta.”
Yksinhuoltajaäiti, 4-vuotias tytär
Kirkon diakoniatyö
Kristilliseen rakkauteen perustuvaa avun antamista heille, joiden hätä on suurin, ja joita ei muuten auteta.
– Tuo iloa ja toivoa arjen keskelle, kulkee ihmisen rinnalla elämän eri vaiheissa.
– Tarjoaa keskusteluapua kaikille.
– Antaa taloudellista tukea: Kouvolan seurakunnissa kukin diakoniatyön yksikkö omasta budjetistaan alueensa asukkaille.