Kirjoittaja: Vesa Häkkinen

Mitä voin tehdä koronasta kärsivien auttamiseksi?

Kirkon lähetystyön keskukselle on tullut kyselyjä, miten voisi osallistua maailmalla koronasta kärsivien auttamiseen. Onko esimerkiksi kirkolla tai kirkkomme kansainvälisen työn järjestöillä erityisiä koronatoimia? Kirkkomme Lähetys kokosi esimerkkejä järjestöjen työstä. Alussa Elina Hellqvistin kirjoitus Luterilaisen maailmanliiton toimista ja maailman uskontojohtajien vetoomuksesta rokoteoikeudenmukaisuudesta. Näissä myös oma kirkkomme on mukana.

Seurakunta elää missionaarisesti eläessään muita varten

Tutun siunauksen äärellä avautuu kolmiulotteisia näkymiä omaan, seurakunnan ja koko maailman elämään. Kirkon lähetystyön keskuksen sarja pyhäpäivien teksteistä jatkuu. Missionaarinen seurakunta ei elä vain itseään varten, vaan koko maailmaa.

Ei aaveella ole lihaa eikä luita

Minkälainen on sinun kuvasi Jeesuksesta? Kirkkomme Lähetyksessä alkaa jälleen viikottaiset kirjoitukset, joissa käsitellään tulevien pyhäpäivien tekstejä mission näkökulmasta.

Kirkot muutoksen tilassa (Iustitia 38) – ilmiöistä ideologisesti

Sain käsiini aiheeltaan kiinnostavan aikakauskirjan, Iustitian uusimman numeron Iustitia 38, joka ilmestyi vuoden 2020 lopulla. Aikakauskirjan teemana on Kirkot muutoksen tilassa – ideologisia konflikteja ja suuria kehityslinjoja (STI 2020 Helsinki, 257 sivua). Aikakauskirja on monella tapaa kiinnostava, mutta tuottaa myös pettymyksen.

Vastaääni

Jos Johannes Kastaja oli vastaääni, mikä oli sitä vastapäätä? Tienraivaaja osoittaa itsestään poispäin. Millaiseen odotukseen hän meitä johdattaa ja millaista ääntä kuulemaan? Kolmannen adventin tekstien äärellä pohdiskelua.

Vai vielä varsan selkään?

Todellako? Nousiko Jeesus aasin varsan selkään? Ja miksi ihmeessä opetuslasten piti auttaa Jeesus ratsaille? Kuka tätä apua oikein tarvitsi?
Tästä alkaa Kirkkomme Lähetyksen adventtikirjoitusten sarja. Nyt pohdintoja 1. adventin evankeliumin äärellä.

Ekumeenisen missiologian perusteos haastaa keskusteluun – ketään ei ole suljettu pois

Kirjoituksen otsikon kohta ”ketään ei ole suljettu pois”, on otettu tähän paavi Franciscuksen kirjoituksesta, jossa hän kutsuu kaikkia kristittyjä uudistamaan henkilökohtaisen kohtaamisensa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Otsikko voisi viitata myös ekumeeniseen keskusteluun, sellaiseen, josta ketään ei haluta sulkea pois. Tämä ajatus on vahvana juonteena hiljattain ilmestyneessä kirjassa Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan. (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 133, toim. Mari-Anna Auvinen & Jyri Komulainen, Helsinki 2020).

Satuttaako rakkaus?

Satuttaako rakkaus? Tekeekö rakkaus jotain, joka koskee? Siitäkö on kysymys, kun perhe ei enää jaksa yhden jäsenen alkoholismia, väkivaltaisuutta tai muunlaista itsekkyyttä? Onko se rakkautta, että toinen jätetään yksin ja annetaan maistaa katkeraa kalkkia?

Armahtaisinko?

Lähetystyössä – ja koko kirkon missiossa – on tärkeää se, että toinen kohdataan ihmisenä – ei toisen uskonnon kannattajana tai toisen kulttuurin eksoottisena ilmentymänä. Pahinta on ollut se, kun toinen ja hänen elämäntapansa on tuomittu pahaksi ennen kuin evankeliumi on saanut koskettaa.

Epäoikeudenmukaisuus missä tahansa uhkaa oikeudenmukaisuutta kaikkialla

Maailmalla on laajasti reagoitu yhdysvaltalaisen George Floydin väkivaltaiseen kuolemaan. Näihin tuskan, suuttumuksen ja myötätunnon ilmaisuihin ovat liittyneet myös lukuisat kirkot eri puolilla maailmaa. Kirkkojen maailmanneuvosto on antanut asiasta oman julkilausumansa. Kysyimme Fatim Diarralta, Simo Peuralta ja Pekka Metsolta, miksi rasismista puhuminen on tärkeää myös Suomessa.