Satuttaako rakkaus?

Kuvituskuvassa kesäinen hiekkatie.

Satuttaako rakkaus? Tekeekö rakkaus jotain, joka koskee? Siitäkö on kysymys, kun perhe ei enää jaksa yhden jäsenen alkoholismia, väkivaltaisuutta tai muunlaista itsekkyyttä? Onko se rakkautta, että toinen jätetään yksin ja annetaan maistaa katkeraa kalkkia?

Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Mark. 10:21–22)

Tulevan sunnuntain evankeliumissa käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Kertomus on monille tuttu. Siinä paljon omistava mies kyselee Jeesukselta taivaspaikan perään ja lähtee synkeänä pois. Miksei Jeesus luvannut iankaikkista elämää tälle miehelle? Rikkaudenko takia?

Kun Jeesus keskusteli rikkaan kanssa, evankeliumin mukaan hänet valtasi erityinen rakkaus tuota keskustelukumppania kohtaan. Perinteisellä kaavalla kuljettaessa Jeesus olisi tehnyt kaikkensa, jotta tuosta miehestä olisi tullut hänen seuraajansa: olisi voinut käyttää vähän pehmeämpää laskua, hitaasti etenevää parannuksen tekoa ja sen odottamista, milloin tuo seuraaja havaitsee itse, että voi luopua omastaan toisten hyväksi.

Jeesus toimii kuitenkin toisin. Sitäkö sitten on rakkaus: sitä, että asetetaan niin kovat ehdot, ettei niitä kukaan ole valmis täyttämään ainakaan siltä seisomalta? Jeesus rakasti! Hän, jos kukaan halusi tuosta miehestä seuraajansa. Silti voimme sanoa, ettei rakkaus satuttanut tuota rikasta, vaan hänen oma sydämensä, oma asennoitumisensa. Kun Jeesus paljasti oman rakkautensa, ei tuo mies ollut valmis osoittamaan omaansa. Häntä satutti hänen oma kiintymyksensä toiseen: maalliseen hyvään, josta luopuminen olisi tuntunut liian kovalta uhraukselta. Siitä kiinni pitäminenkään ei ollut helppoa, sillä hän poistui paikalta surullisena.

Rakkaus ei satuta. Rakkaus asettaa rajoja ja merkkejä. Niitä seuraamalla voi vastata rakkauteen. Mikäli taas valitsee toisin, mikäli vastaus rakkauteen suuntautuu muualle, tulee vahinkoa. Se sattuu, ettei kykenekään vastarakkauteen. Se sattuu, ettei pysty luopumaan siitä, mikä tuhoaa oman minän ja lähimmäisten elämänpiirin. Siksi rakkauden on asetettava rajansa ja merkkinsä: muutoin se kääntyy itseään vastaan ja antaa oikeuden mielivaltaan.

Jeesus tiesi, ettei ollut parempi, kuin tuo luotaan poistunut rikas. Jeesus olisi kyennyt samanlaiseen itsekkyyteen. ”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu”, Jeesus toteaa keskustelukumppanilleen. Ainoastaan Jumala on kykenemätön pahaan. Kaikki muut ovat samalla viivalla, myös Jeesus. Juuri siksi hän ymmärtää meitä.

Tähän perustuu myös rakkauden laki. Se nousee ymmärtämisestä, vastavuoroisuudesta ja toisen sijaan asettumisesta. Siksi rakkauden laki on myös rehellinen. Se ei ummista silmiään siltä pahalta, joka rikkoo, tuhoaa ja tuottaa epäoikeudenmukaisuutta. Siksi meitä kutsutaan tekemään parannus ja etsimään mielenmuutosta.

Parannus ja mielenmuutos voivat lähteä liikkeelle yhdestä, oikeaan aikaan lausutusta sanasta. Mekään emme tiedä, mitä tuon evankeliumissa mainitun rikkaan miehen elämässä tapahtui tämän jälkeen. Kenties hän myöhemmin tajusi, että Jeesus oli oikeassa. Kenties hän tajusi, miksi Jeesus oli siteerannut hänelle nimenomaan niitä käskyjä, jotka liittyvät lähimmäisen rakastamiseen. Kenties hän oppi uuden suhteen omaisuuteensa ja samalla ihmisiin ympärillään. Kenties.

Evankeliumi ei ole kohtuuton. Parannuksen tekeminen on vaikeaa kaikille. Paljon omaisuutta saaneella omaisuudesta luopuminen tai sen oikeanlainen käyttö voi olla haastavampaa, kuin muilla. Ei kuitenkaan mahdotonta. Siinä on meidänkin toivomme.

Kaikki alkaa sen tunnustamisesta, että en pärjää tässä yksin. En kykene yksin muuttamaan elämääni, asenteitani tai toimintatapojani. Päivä kerrallaan se joka tapauksessa tapahtuu, mutta jostain on aloitettava. Lähtemällä seuraamaan Jeesusta on vasta tien alussa.

Ja samalla kuitenkin jo tiellä.


Kirkkomme Lähetys julkaisee kesän aikana viikoittain kirjoituksen seuraavan sunnuntain jumalanpalvelustekstien pohjalta. Tavoitteena on luodata sitä, mitä nuo tekstit mahdollisesti antavan pohdintaan kirkon missionaarisuudesta. Tekstit voi lukea kirkkovuosikalenterista:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-19-7-2020/

Jaa artikkeli: