Anne Savolin on työuransa aikana tottunut muutoksiin työnkuvassa. Hän haluaa olla rinnalla kulkija ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa. Tarpeiden pohjalta on syntynyt uudenlaista toimintaa, jolle on ollut runsaasti kysyntää.
”Olen varmaan maailman huonoin kristitty, mutta silti umpiuskovainen. Minulle tärkeintä elämässä on yhteys. Yhteys muihin ihmisiin ja yhteys omaan itseeni. Kuka minä olen ja mitä tarvitsen?”
Kotoutumisen suurin ongelma on, että muualta tulijan on vaikea tutustua tavallisiin suomalaisiin ihmisiin. Se on kuitenkin kielen ohella ainoa tapa sulautua joukkoon, ja sitä kautta tuntea itsensä tervetulleeksi.
