Breikkaaja ja tanssikouluyrittäjä Jussi Sirviölle tanssissa yhdistyvät liikunta, sosiaaliset suhteet, oma luovuus ja kehittyminen ihmisenä.
Kun New Yorkissa 70-luvulla syntynyt katutanssilaji, breakdance, löysi tiensä muuramelaiseen kouludiskoon, Jussi Sirviö oli mennyttä miestä.
– Imeydyin lajin pariin vuonna 1995, kun näin vanhempia kundeja diskossa ringissä breikkailemassa. Vauhti ja villiys kiehtoivat heti. En ollut aiemmin kiinnostunut tanssista, mutta breikissä oli jotakin niin dynaamista ja rajuakin. Jotenkin se räjäytti tajunnan.
Lajin haastavuus inspiroi, ja Sirviö aloitti opiskelun katutanssikonkari Mikko Ahlgrenin tunneilla. Perustettiin myös keskisuomalaisten breikkaajien ryhmä, Midpoint Rockers.
– Breikki on ehdottomasti yhteisöllinen laji. Oma ryhmä on tosi merkittävä. Jokaisella tanssijalla on hyvä olla ryhmä, jonka kanssa treenaa, kilpailee ja hengailee. Meillä ei ole varsinaisia valmentajiakaan, kaveriporukka on se tärkein innostaja, Sirviö kertoo.
Breakdance on osa hiphopiksi nimettyä alakulttuuria, jonka tärkeä osa on positiivinen kilpailu tanssin tai muiden taiteiden saralla – väkivallaton vaihtoehto jengitappeluille. Tanssijoiden ”battlessa” on kyse omien taitojen mittaamisesta.
– Alun perin breikkaajat ottivat bileissä mittaa toisistaan, katsoivat kuka on kulmien kunkku, kenellä on parhaat liikkeet ja paras meininki. Nykyään kilpaillaan isoilla lavoilla ja areenoilla, mutta idea on sama. Battle antaa myös mahdollisuuden kehittyä ja oppia omista häviöistä.
Jälkikäteen paiskataan tassua ja ollaan kavereita. Ei tämä niin totista touhua ole.
Vaikka tanssijat ja ryhmät kisaavat suurella tunteella, Sirviö vakuuttaa, ettei kilpailu kuitenkaan koskaan ole turhan vakavaa.
– Jälkikäteen paiskataan tassua ja ollaan kavereita. Ei tämä niin totista touhua ole, että yhteisö siitä ympäriltä kaikkoaisi.
Sirviön nykyinen ryhmä Flow Mo Crew syntyi vuonna 2002, kun keskisuomalaiset ja helsinkiläiset breikkaajat löivät hynttyyt yhteen. Alkoi suuntautuminen maailman breikkirinkeihin.
– Kun aloitin tanssimisen, ei Suomessa kovin isoa skeneä ollutkaan. Kisat oli nopeasti koluttu läpi. Ensimmäisen kerran olimme ulkomailla kilpailemassa Ruotsissa, ja siitä sitten askel kerrallaan eteenpäin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Vuonna 2004 innostuimme oikein rapakon taakse Amerikkaan. Sitten se olikin menoa!
Reilun 20 vuoden tanssijanura on vienyt Sirviötä – joka tunnetaan myös nimellä B-boy Focus – yli 40 eri maahan. Hän on voittanut kymmeniä kilpailuja ja vetänyt satoja työpajoja, joista tulevana viikonloppuna yhden Jyväskylässäkin.
Luovan alan yrittäjyys ei ole Suomessa se kaikista helpoin homma.
Tavoite toisensa jälkeen on toteutunut, mutta hienoimpana saavutuksenaan Sirviö pitää kuitenkin omaa tanssikoulua, Saiffaa.
– Luovan alan yrittäjyys ei ole Suomessa se kaikista helpoin homma, ja vielä näinkin kapealla alalla kuin katutanssi. Ihan nollasta lähdettiin, mutta siinä se on Helsingin keskustassa ollut pystyssä nyt jo kahdeksan vuotta. Myös tanssin opettaminen motivoi. On tosi palkitsevaa huomata, kuinka ihmiset löytävät itsensä ja terveellisen elämäntavan.
Oma kehotietoisuus on lajin myötä kasvanut huimaksi, kuten vartalon toimiessa työvälineenä kuuluukin.
– Pitää olla tosi tietoinen siitä, mihin kroppa pystyy. Koko ajanhan niitä rajoja pusketaan eteenpäin, minullekin on tullut jo monia loukkaantumisia. Juuri se rajalla pysyminen on monesti vaikeaa. Että mennään täysillä, mutta ei yli – ainakaan liikaa, 35-vuotias Sirviö nauraa.
– Tanssi on minulle valtavan tärkeä juttu. Siinä on liikunta, sosiaaliset suhteet, oma kehitys ja luovuus, kaikki samassa. Se on tosi monimuotoinen paketti. Ei vain kropan tai mielen, vaan kokonaisvaltainen ihmisen hoitopaketti.
Jaa artikkeli: