Anne Savolin on työuransa aikana tottunut muutoksiin työnkuvassa. Hän haluaa olla rinnalla kulkija ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa. Tarpeiden pohjalta on syntynyt uudenlaista toimintaa, jolle on ollut runsaasti kysyntää.
Perhetyöntekijä Anne Savolin aloitti työuransa kirkon työntekijänä lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Aluksi hän työskenteli sekä Jyväskylässä että naapuriseurakunnissa lastenohjaajana. Lastenohjaajan toimi Jyväskylässä muutettiin myöhemmin perhetyöntekijän viraksi.
– Näin jälkikäteen ajatellen muutokselle oli syynsä. Olin jo vuosikausia työskennellyt erilaisissa projekteissa, joissa perhe oli keskiössä. Tälle työlle oli todella tarvetta.
Savolin on ollut mukana käynnistämässä lukuisia uusia toimintamuotoja. Varsin usein sykäyksen toiminnalle ovat antaneet ihmisten yhteydenotot ja niistä nousevat tarpeet. Myös muissa seurakunnissa tapahtuneesta uudenlaisesta toiminnasta on saatu hyviä vinkkejä ihmisiltä.
– Työntekijänä täytyy olla ajan hermolla. Ei voida lähteä siitä, että kun on aina toimittu näin, niin ei ole tilaa millekään uudelle.
Työnsä ohessa Savolin suoritti ammatillisia opintoja ja hankki monipuolista täydennyskoulutusta, joka mahdollisti parisuhdeneuvonnan ja erilaisten pienryhmien vetämisen. Ekavauvaryhmät käynnistyivät.
Hieman myöhemmin toimintansa aloittivat synnytyksen jälkeinen masennusryhmä sekä lasten suru- ja eroryhmät.
Vuosittain toteutettavia lasten sururyhmiä ei järjestä Keski-Suomen alueella kukaan muu kuin Jyväskylän seurakunta. Ennaltaehkäisevä parisuhdetoiminta on ollut työn keskiössä koko ajan. Parisuhteen palikat, Solmuja parisuhteessa -parineuvonta ja Vanhempain neuvo -eroperheen vanhemmille sekä parisuhdepäivät ja -leirit ovat olleet kysyttyjä vuodesta toiseen.
– Parineuvontaan on niin paljon tulijoita, että tänä vuonna se toteutetaan ensimmäistä kertaa ryhmämuotoisena.
Kynnys ottaa yhteyttä on madaltunut
Maaliskuussa toimintansa aloittanut Totaaliyksinhuoltajien ryhmä kokoontuu joka toinen viikko. Savolinin lisäksi mukana on kaksi lastenohjaajaa huolehtimassa lapsista.
– Tämäkin ryhmä syntyi äitien omista tarpeista. He ottivat yhteyttä seurakuntaan. Sitten suunnittelimme yhdessä, miten ja missä kokoontuisimme.
Savolin on huomannut, että kynnys ottaa yhteyttä on madaltunut vuosien aikana. Avun hakeminen ei hävetä niin kuin kenties ennen. Tänään pidetään vahvuutena sitä, että osoittaa olevansa halukas panostamaan parisuhteeseen ja tekemään sen eteen työtä.
– Joskus kustannetaan häälahjaksi jopa parisuhdeleirejä. Halutaan antaa jotakin ennaltaehkäisevää ja rakentavaa.
Savolin on havainnut, että aikaamme liittyvä alituinen kiire voi johtaa siihen, että parisuhteen hoitamiselle ja perheen yhdessä tekemisille ei enää jää riittävästi aikaa.
– Vanhemmat kuormittuvat helposti, kun työpäivän jälkeen viedään lapsia harrastuksiin, ja arkielämä on täynnä tekemistä aamusta iltaan.
Lapsen syntymä ja vanhemmaksi tulo voi Savolinin mielestä johtaa tilanteeseen, jossa oma parisuhde ja sen vaaliminen jäävät vanhemman roolin jalkoihin.
– Näin voi helposti käydä, ja siksi on tärkeää raivata tilaa myös puhtaasti kahdenkeskiselle ajalle. Omina persoonina, eikä niinkään vanhempina.
Jaa artikkeli: