Uskontojen kohtaaminen muuttuu jatkuvasti haasteellisemmaksi. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat antoivat tähän tehtävään suuntaviivoja tänä vuonna hyväksymässään lähetyksen peruslinjauksessa ”Yhteinen todistus”. Linjauksessa muistutetaan, että uskontojen kohtaamiseen kuuluu kristillinen todistus: ”Kristityt kertovat uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. He kuuntelevat toisin uskovia ja antavat heidän kuvata omaa uskontoaan.”
Tällaisessa kohtaamisessa Jumala toimii salatulla tavalla. Oleellista on aito kohtaaminen ja käytännön yhteistyö.
Maailmassa on yli 60 miljoonaa pakolaista, joista suurin osa on hakeutunut Euroopan ulkopuolisiin maihin. Kehittyvät maat kantavat raskaimman taakan pakolaiskriisistä. Liikkeellä on miljoonia pakolaisia, siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita. Heistä Suomeen tuli vuona 2015 runsaat 30 000 ja esimerkiksi Saksaan yli miljoona. Saksan protestanttiset kirkot totesivat, että vastuumme hätää kärsivistä ei lopu oman maan rajoille. Kristillisen todistuksen ohella kirkkoja, kristillisiä yhteisöjä ja yksittäisiä kristittyjä haastetaan tekemään totta siitä aidosta solidaarisuudesta, joka kuuluu kristinuskon olemukseen: ”Kunmaahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne.” (3 Moos. 19: 34.)
Yksi Saksan merkittävistä lähetysjärjestöistä, Evangelisches Missionwerk (EMW), on viimeisimmässä lähetyksen vuosikirjassaan käsitellyt vieraiden muuttumista naapureiksi. Onko Eurooppa turvapaikan hakijalle aidosti turvapaikka tai voisiko se olla? Kenelle Euroopan ylipäätään pitää olla turvapaikka? Myös kirkkojen on syytä pohtia, miksi afrikkalaiset nuoret miehet etsivät uutta elämää Euroopasta – ja toimittava niin, että ihmisarvo ja ihmisyys ovat kaikissa olosuhteissa turvatut.
Euroopan maista suurimman pakolaisjoukon vastaanottaneessa Saksassa poliittinen ja kirkollinen keskustelu on ollut vilkasta. EKD-kirkkoliittoon kuulumaton Berliinin Steglitzin luterilainen kirkko on tehnyt pakolaisten hyväksi uraa uurtavaa työtä. Olemme saaneet siitä Suomeenkin paljon rohkaisevia viestejä. Asettuminen pakolaisen asemaan on syntyperäiselle eurooppalaiselle haasteellista. Millaisen kuvan Eurooppa ja vaikkapa Euroopan unionin eripuraiset jäsenmaat antavat maanosan vieraanvaraisuudesta ja vastuusta?
Suomessa keväällä vieraillut Saksan protestanttisen lähetysjärjestön (EMW) teologinen johtaja Michael Biehl kysyy, onko meillä syvään juurtunut halu suojella omaa aluettamme niin, että siitä tulee linnoitus.
”Jumala ompi linnamme”, mutta onko hän linna vain sopiviksi katsomillemme ihmisille?
Jaakko Rusama
dosentti, lähetysteologi, Kirkkohallitus