Lähetystyö elää sykkivässä ja muuttuvassa maailmassa. Evankeliumin ilosanoma kutsuu meitä seurakuntalaisina ja kirkkona rakkauden ja toivon lähettiläiksi. Vuoden ensimmäisessä ev.lut. kirkon missiologisessa symposiumissa juhlittiin 50-vuotiasta Kirkon lähetystyön keskusta. Samalla piispa Jari Jolkkonen pohti lähetystyön nykytilannetta ja loi katseita tulevaan.
Suomessa evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa kansainvälistä lähetystehtäväänsä lähetysjärjestöjen kautta. Virallisia lähetysjärjestöjä on pitkään ollut seitsemän, ja hiljattain koolla ollut kirkolliskokous päätti laajentaa tätä joukkoa yhdellä, kun Evankelinen lähetysyhdistys Ely ry. hyväksyttiin joukkoon mukaan.
Vuosittain alkusyksystä käydään kirkkomme ja sen virallisten lähetysjärjestöjen välillä niin sanotut ohjauskeskustelut, jotka perustuvat lähetyksen perussopimukseen. Mistä niissä oikein on kyse, ja mistä keskustellaan? Kirkkomme Lähetys avaa ohjauskeskustelujen taustaa.
Kirkon ja järjestöjen suhteesta on aktiivisesti keskusteltu kirkolliskokouksessa koko sen olemassaolon ajan. Vuodesta 1941 alkaen tähän on liittynyt myös pyrkimys hahmottaa, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli lähetystyön toteuttamisessa. Välillä on etsitty mahdollisuutta ottaa kirkon vastuulle koko lähetystyö toteuttamista myöten, sitten taas todettu järjestöjen toteuttavan sitä kirkon työnä. Kirkon lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytyksiä hahmotettiin ensimmäisen kerran vasta 1960-luvun lopulla. Nykyiset kriteerit hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 2018 ja ensimmäisen kerran niitä käytettiin piispainkokouksessa joulukuussa samana vuonna.
Kirkon lähetystyön keskus järjesti huhtikuun alussa pienen virtuaalisen, missiologisen symposiumin omilla Facebook -sivuillaan. Sen aikana nähtiin kaksi esitystä aiheista kokonaisvaltainen lähetys sekä digitalisaatio. Tämä korvasi symposiumin, joka oli tarkoitus järjestää Kirkon talolla, mutta joka on nyt siirretty vuoteen 2021.
Tässä Jukka Kääriäinen antaa pienen maistiaisen. Jutun lopussa myös linkit kyseisiin esityksiin.
