Suomessa evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa kansainvälistä lähetystehtäväänsä lähetysjärjestöjen kautta. Virallisia lähetysjärjestöjä on pitkään ollut seitsemän, ja hiljattain koolla ollut kirkolliskokous päätti laajentaa tätä joukkoa yhdellä, kun Evankelinen lähetysyhdistys Ely ry. hyväksyttiin joukkoon mukaan.
Vuosittain alkusyksystä käydään kirkkomme ja sen virallisten lähetysjärjestöjen välillä niin sanotut ohjauskeskustelut, jotka perustuvat lähetyksen perussopimukseen. Mistä niissä oikein on kyse, ja mistä keskustellaan? Kirkkomme Lähetys avaa ohjauskeskustelujen taustaa.
Ohjauskeskustelu on nimensä mukaan keskustelu. Sekä kirkon edustajat että järjestöjen edustajat voivat niissä nostaa esiin ajankohtaisia asioita ja antaa palautetta puolin ja toisin.
Ohjauskeskustelujen yhtenä tärkeänä tavoitteena on antaa taustatietoa seurakuntien tueksi, kun ne päättävät omasta lähetystyöstään ja taloudellisesta tuesta eri sopimusjärjestöille.
Kirkon lähetystyötä ohjaa piispainkokous
Piispainkokouksen moniin tehtäviin kuuluu käsitellä kirkon ykseyteen, ekumeenisiin suhteisiin, kirkon lähetystehtävään ja kirkon suhteisiin muihin uskontoihin kuuluvia asioita (KL 21 §2 kohta 3). Lähetystyön perussopimuksen mukaan ”sopijajärjestö raportoi vuosittain keskeisistä strategisista linjauksistaan, toiminnastaan ja taloudestaan piispainkokoukselle”. Tämä raportointi toteutuu ohjauskeskustelujen kautta. Vuosittain yhdessä sopijajärjestön kanssa tarkastellaan kirkon lähetyksen peruslinjauksen ja kirkon lähetystehtävän toteutumista sopijajärjestön toiminnassa.
Mistä ohjauskeskusteluissa puhutaan?
Ohjauskeskustelupöydän ympärille kokoontuu noin kymmenen hengen joukko. Kirkkoa niissä edustavat Kirkon lähetystyön toimikunnan puheenjohtaja ja yksi varsinaisista jäsenistä sekä Kirkon ulkoasiain osaston ja Kirkon lähetystyön keskuksen henkilökuntaa. Lähetysjärjestöstä mukana on sen toimiva johto sekä usein hallituksen puheenjohtaja. Kullekin keskustelulle on varattu aikaa 2,5 tuntia.
Ohjauskeskusteluun valikoituu vuosittain kahdesta kolmeen teemaa. Joka vuosi käydään läpi järjestön toiminta ja talous vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen avulla. Keskustelussa nostetaan esille lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus toimintaperiaatteet ja niiden toteutuminen järjestön ja kirkon välisessä yhteistyössä.
Lisäksi keskustellaan vuosittain vaihtuvasta teemasta. Vuosina 2020 ja 2021 vaihtuvana teemana oli koronapandemian vaikutus lähetysjärjestön työhön. Syksyllä 2022 keskusteltiin kansainvälisistä kumppanuuksista osana valmistautumista kohti vuoden 2024 lähetyskumppanuusneuvotteluita, joille kirkolliskokous on juuri myöntänyt rahoituksen. Lisäksi sopimusjärjestöillä oli vielä mahdollisuus antaa palautetta uudistetusta Yhteinen todistus 2023 -asiakirjasta.
Ennen keskustelua sopimusjärjestöt toimittavat vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen lisäksi raportin, jossa ne vastaavat edellä mainittuihin teemoihin. Kaikkien kolmen teeman osalta sopimusjärjestöjen toivotaan nostavat esiin sekä positiivisia että kriittisiä näkökulmia kirkon suuntaan. Ohjauskeskustelujen kuluessa kirkon edustajilla on puolestaan mahdollisuus esittää kysymyksiä ja palautetta lähetysjärjestöille. Ohjauskeskusteluista kirjoitetaan muistiot, jotka käsitellään piispainkokouksessa. Sekä järjestöjen raportit että muistiot ovat luettavissa täältä.
Esiin nousseita teemoja
Syksyn 2022 ohjauskeskusteluissa esiin nousi erityisesti seuraavia teemoja. Yleisesti ottaen lähetysjärjestöjen talous on kestänyt pandemia-ajan hyvin. Toiminta sekä kotimaassa että ulkomailla on palautumassa koronapandemiaa edeltävälle tasolle. Huolta herättää kuitenkin se, että seurakuntien kokoava toiminta ei ole palautunut ennalleen. Tällä on merkittävä vaikutus lähetysjärjestöjen niin sanottiin vapaaehtoiseen kannatukseen, eli esimerkiksi kolehtien ja myyjäisten tuottoon.
Vuonna 2024 järjestään kirkon toiset kansainväliset lähetyskumppanuusneuvottelut. Ne tuovat Suomeen kirkon ja sen lähetysjärjestöjen kumppanikirkkojen ja -järjestöjen edustajia eri puolelta maailmaa. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni seurakuntalainen pääsisi kohtaamaan kansainvälisen vieraan ja että lähetyskumppanuusneuvottelujen myötä kirkon missionaarisuus vahvistuisi. Lähetyskumppanuusneuvottelujen yhtenä keskeisenä osana on kumppaneilta saatava palaute ja arvio kirkkomme lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta.
Kolmas esiin noussut teema on lähetys- ja globaalikasvatus. Lähetystyö ja kansainvälinen diakonia tarvitsee tukijoikseen innostuneita ihmisiä kaikista ikäluokista. Perinteisesti lähetys- ja globaalikasvatuksen kohteeksi on mielletty lapset ja nuoret, mutta myös aikuiset seurakuntalaiset kaipaavat lähetystietoisuuden vahvistamista. Sen vuoksi lähetys- ja globaalikasvatus kaipaa resursseja tuekseen.
Lähetys ei enää pitkään aikaan ole suuntautunut Suomesta ja muualta pohjoiselta pallonpuoliskolta globaaliin etelään, vaan lähetys tapahtuu kaikkialta kaikkialle. Suomikin on lähetyskenttää. Raja lähetystyön ja evankelioinnin välillä on liudentumassa. Tiukan rajan vetäminen kansainvälisen ja kotimaisen työn välillä on tullut median murroksen myötä entistäkin ilmeisemmäksi: ulkomaille suuntautuvaa työtä tehdään myös Suomesta käsin. Nämä kehityskulut haastavat nykyistä lähetystyön mallia.
Ohjauskeskustelujärjestelmää kehitetään
Nykyinen perussopimusjärjestelmä ohjauskeskusteluineen on ollut käytössä vuodesta 2013 alkaen. Ohjauskeskusteluja on tänä aikana kehitetty, ja kehitystyötä jatketaan. Tavoitteena on, että ohjauskeskustelut voisivat entistä paremmin tukea myös seurakuntien työtä ja päätöksentekoa. Perussopimusjärjestelmän tunnettuutta seurakunnissa ja sen päättäjien piirissä pyritään kasvattamaan.
Tähän liittyy samalla palautejärjestelmän kehittäminen niin kotimaassa, erityisesti seurakuntatasolta, kuin kansainvälisiltä kumppaneiltakin. Yksi konkreettinen keino kehittää järjestelmää edelleen on laatia uudistetun Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteitten toteutumiselle konkreettisia mittareita. Mittareiden pohjalta on mahdollista kerätä palautetta sekä seurakunnilta kotimaassa että kansainvälisiltä kumppaneilta. Näin perussopimuksen toteutumista voitaisiin arvioida ohjauskeskusteluissa paremmin ja tarkemmin.
Jaa artikkeli: