”Kun luin ensimmäistä kertaa Raamattua romanikielellä, tuntui kuin sieluun olisi syttynyt valo. Teksti tuli omaksi – se puhui minulle ja minun kielelläni.” Lainaus on Tuula Åkerlundilta, joka on yksi pääsiäisenä 2026 julkaistun Suomen romanikielisen Markuksen evankeliumin kääntäjistä. Sama ensireaktio on tuttu Raamatun kääntämisen parissa työskenteleville ympäri maailmaa: Jumala puhuu minun kieltäni, ja eron aiempaan tuntee. Kenties osuvimmin asian tavoittaa Kanadan Pipliaseuran mottolause ”We help people hear God speak” – autamme ihmisiä kuulemaan, kun Jumala puhuu. Helluntain ihme, kokemus elävästä Jumalasta, jonka puhe tavoittaa jokaisen kuulijan hänen omalla kielellään, on kirkon syntymähetki. Se toistuu yhä uudelleen, kun evankeliumin sanoma leviää uusien kansojen ja ihmisten pariin.
Kuka laittoi sanan liikkeelle?
Uskon syntyminen on Jumalan aikaansaannosta, ei ihmisen. ”Minä seison ovella ja kolkutan”, Jeesus sanoo. ”Jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, astun sisään hänen luokseen, ja me syömme illallista yhdessä.” (Ilm. 3:20) Jumalan äänen voi kuulla, kun Jumala on läsnä ja puhuu. Meistä ihmisistä voi silti olla apua Jumalan valtakunnan akustiikan järjestämisessä. Sanan kuuluvuutta voi parantaa ja kuulemisen tiellä olevia esteitä poistaa. Tämä on lähetyksen pioneerityötä, ja Raamatun kääntäminen on olennainen lenkki ketjussa. Lisäksi Raamattua on julkaistava ja jaettava eri muodoissa ja kanavissa – painettuna ja digitaalisesti, kirjoitettuna ja äänitallenteina. Lukutaidottomat on opetettava lukemaan ja välinpitämättömät saatava kiinnostumaan siitä, mitä Jumala haluaa sanoa heille.
Mistä puhutaan?
Kaikki ymmärtämisen esteet eivät liity kieleen. Kun etiopialainen hovimies parahtaa Jesajan kirjan äärellä ”Mitenpä minä ymmärtäisin, jollei kukaan opasta minua”, kysymys ei ole siitä, etteikö kreikka sujuisi (Ap. t. 8:30–31). Haussa on asiayhteys. Raamattuopetus on kirkon ydintyötä, ja koska kannettu vesi ei kaivoa tee, on koulutettava opettajia, pyhäkouluista yliopistoihin. Asiayhteys tarkoittaa muutakin kuin kirkon oppia. Raamattusivistys on kirjallisen ilmaisun, sen tasojen ja kokonaisuuksien tajua sekä historian ja kulttuurin tuntemusta. Miten Raamatun kirjat ovat syntyneet? Millaisia kehityskaaria Raamatun henkilöt käyvät läpi kertomuksen kuluessa? Millaista oli olla vapaa tai orja, terve tai sairas, nainen tai mies Raamatun maailmassa? Miten monin eri tavoin ihmiset ovat eri aikoina ja tilanteissa kuulleet Jumalan puhuttelun?
Mitä väliä sillä on?
Aina ei huomaa, että nyt joku puhuu minulle – eikä aina kiinnosta, vaikka huomaisikin. Suhteen syntyminen ja kehitys hyötyvät aloitteentekijän sitkeydestä ja omistautumisesta. Ensimmäinen Samuelin kirja sisältää tunnetun raamatullisen esimerkin. Jumala saa kutsua nuorta Samuelia useamman kerran, ennen kuin tämä kokeneemman ohjaamana ymmärtää vastata ”Puhu, palvelijasi kuulee.” (1. Sam. 3:10) Raamattusuhteeseenkin pätevät markkinoinnin lait. Ensin on saatava kuulijan huomio. Sitten on herätettävä hänen kiinnostuksensa ja motivaationsa. Lopuksi kuulija on saatava liikkeelle, Jumalan kumppaniksi ja työtoveriksi. Vertaus markkinointiin voi tuntua pinnalliselta. Pohjimmiltaan huomion jakaminen onkin kaksisuuntaista. Kun huomaan Jumalan, näen että hän on huomannut minut. Joku välittää minusta, ja sillä on minulle väliä.
Miten Jumala puhuu juuri minulle?
Jokainen yleisö – yksilö ja yhteisö – on omanlaisensa, ja viesti tavoittaa eri kuulijat eri tavoin. Kuuleminen on havaitsemista, eivätkä havainnot tule ihmiseen ulkoapäin, vaan ihminen tekee havainnon. Siksi Jumalan äänen kuunteleminen on aina matka omaan itseen ja mahdollisuus oman itsen parempaan tuntemiseen. Mitä minussa tapahtuu, kun luen Raamattua? Mihin huomioni kiinnittyy? Miten kehoni reagoi, millaisia ajatuksia nousee mieleeni, millaisia tunteita minussa herää? Mitä se kertoo minusta, vahvuuksistani ja rajoitteistani? Mitä uutta opin itsestäni, ja mitä voisin tulevaisuudessa tehdä toisin? Jumalan sana muuttaa ihmistä. Muutos alkaa sydämestä, sieltä, missä on ihmisen sisin ja mistä kumpuavat niin ajatukset, tunteet kuin teotkin.
Missä olen?
Jumalan sanan elämää uudistava ja yhteyttä luova voima vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Se antaa tunteen omasta arvosta, herättää toivoa, rohkeutta ja myötätuntoa ja kannustaa rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Sen käytännön ilmenemismuodot vaihtelevat paikan ja tilanteen mukaan ja heijastelevat ihmiselämän ja Jumalan luomistyön moninaisuutta. Syvimmiltään Jumalan puhuttelun osoite on ihmisen sydän, sielun pohja, se missä jokainen kohtaa oman rajallisuutensa, haavoittuvuutensa ja kuolevaisuutensa. Jumalan kohtaaminen herättää ihmisessä kysymyksen elämän perustasta: mikä se on, miten se näkyy elämässäni, miten se kannattelee sitä mikä elämässä on arvokasta, miten se kantaa kärsimyksen ja kuoleman yli?
Tšekkiläistä katolista pappia ja sosiologian professoria Tomáš Hálikia mukaillen ihmisen uskossa ei ole olennaista se, mitä ihminen ajattelee mistäkin uskontoon liittyvästä asiasta. Todellinen kysymys koskee Jumalan roolia ihmisen elämässä, sen vaikutusta häneen, hänen suhteisiinsa toisiin ihmisiin ja maailmaan hänen ympärillään. Kun Tansanian Pipliaseuran raamatunkäännöstyön johtaja Leah Kilobalta kysyttiin hänen Suomen-vierailullaan, vieläkö tansanialaiset löytävät tiensä kirkkoon, hän vastasi: ”Kyllä. He tuovat Jumalan eteen koko elämänsä, kaiken, mitä heillä on sydämellään.”
Lopuksi
Kirkko on lähetetty maailmaan, jotta Jumalalla voisi olla rooli jokaisen ihmisen elämässä. Jumala voi astua ihmisen elämään, kun ihminen kuulee Jumalan puhuvan tavalla, joka on läheinen ja ymmärrettävä. Siksi jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus lukea ja kuulla Raamattua omalla kielellään. Siksi helluntai on kirkon syntymäpäivä, ja siksi omakielisen Raamatun saaminen jokaisen ihmisen, kirkon ja seurakunnan käyttöön on kirkon lähetyksen pohja ja perusta.
Kirjoittaja on Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja.
Jaa artikkeli: