Dosentti Risto A. Ahonen analysoi viimeaikaista keskustelua kirkon tehtävästä ja seurakunnan roolista. Kirjoitus pohjautuu piispa Seppo Häkkisen kahteen paimenkirjeeseen: Rohkeasti luterilainen ja Rohkeasti kristitty. “Kokonaisvaltainen lähetys, diakonia ja kasvatus eri muodoissaan, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus jäisivät erillisiksi tehtäviksi ilman kokoavaa jäsentymistä kirkon olemukseen.”
Jeesuksen oletetulle syntymäpaikalle rakennetussa kirkossa on palanut jo yli tuhat vuotta ikuinen tuli. Siitä liekistä sytytetään Betlehemin Rauhantuli, jota partiolaiset jakavat eri puolille maailmaa rauhan ja toivon viestinä.
Meidän tulisi keskittyä miettimään sitä, miten ihan jokainen voisi tuntea kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on. Unelmoimme – sillä unelmaa se on – sellaisesta Kristuksen kirkosta, jossa olisi tilaa niin köyhälle kuin rikkaallekin, syrjään sysätylle tai valta-asemassa olevalle.
Jos uskomme siihen pelastuksen sanomaan, joka on meille annettu, silloin toimimme rohkeasti ja pelottomasti maailman haasteiden keskellä ja tuemme heitä, joiden on tehtävä suuria ratkaisuja ihmiskunnan elinolojen säilyttämiseksi.
Pyhä Henki voi antaa voimaa muutokseen. Silloin meidän ihmisten asettamat rajat ja esteet murenevat. Se, mitä nimitetään välttämättömyydeksi, huomataankin valinnaiseksi. Uutta luova Jumalan Henki vapauttaa meidät elämään täyttä elämää tässä Jumalan maailmassa ja toimimaan niin, että mahdollisimman monella olisi samat mahdollisuudet.
Keitä ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme eivät saa ääntään kuuluviin eivätkä pysty puolustamaan omia oikeuksiaan? Juuri näitä ihmisiä kristittyjä kutsutaan tukemaan ja auttamaan – ei pysymään hiljaa ja kiltisti sivussa, vaan löytämään oma ääni.
“Evankeliumi saa murtaa uutta luovalla tavalla käsityksemme, ennakkoluulomme ja halumme olla oikeassa.”
“Jeesus lähestyi meitä, jotka olimme kuin likaa muille ja otti meidät pois pimeydestä.” (Abebech Disasa)
Usein vaikutti siltä, että kyse oli myös omakohtaisesta tunteesta: he ovat itse saaneet niin paljon rakkautta osakseen, että haluavat jakaa tätä rakkautta myös toisille.
Jos kirkko on norsu ja musiikki on Pyhän Hengen kutsuva rytmi, professori Jooseop Keum haluaa nähdä kaikkien norsujen tanssivan. Silloin ne levittävät sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ristillä.
