Herran huoneessa
Miksi niin monen ihmisen yhä edelleen on vaikea uskoa Jeesukseen Vapahtajana, vaikka hänen opetuksiaan pitäisikin viisaana? Ja miten voi erottaa oikean opetuksen väärästä? Pohdintoja vuoden ensimmäisen sunnuntain teksteistä.
Miksi niin monen ihmisen yhä edelleen on vaikea uskoa Jeesukseen Vapahtajana, vaikka hänen opetuksiaan pitäisikin viisaana? Ja miten voi erottaa oikean opetuksen väärästä? Pohdintoja vuoden ensimmäisen sunnuntain teksteistä.
Kirjoituksen otsikon kohta “ketään ei ole suljettu pois”, on otettu tähän paavi Franciscuksen kirjoituksesta, jossa hän kutsuu kaikkia kristittyjä uudistamaan henkilökohtaisen kohtaamisensa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Otsikko voisi viitata myös ekumeeniseen keskusteluun, sellaiseen, josta ketään ei haluta sulkea pois. Tämä ajatus on vahvana juonteena hiljattain ilmestyneessä kirjassa Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan. (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 133, toim. Mari-Anna Auvinen & Jyri Komulainen, Helsinki 2020).
” Uskonnoissa ja niiden ulkopuolella on monia käsityksiä siitä, mitä uskonto on ja mitä se ei ole – mitä uskonnon piiriin kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Tämä tekee uskontojen kohtaamisesta sekä haasteellista että antoisaa”, sanoo Timo-Matti Haapainen. Hän aloitti syyskuussa uskontojen kohtaamisen asiantuntijan tehtävässä kirkon ulkoasiain osastolla. Kirkkomme Lähetys kyseli hänen mietteitään uusien haasteiden edessä.
Maailmalla on laajasti reagoitu yhdysvaltalaisen George Floydin väkivaltaiseen kuolemaan. Näihin tuskan, suuttumuksen ja myötätunnon ilmaisuihin ovat liittyneet myös lukuisat kirkot eri puolilla maailmaa. Kirkkojen maailmanneuvosto on antanut asiasta oman julkilausumansa. Kysyimme Fatim Diarralta, Simo Peuralta ja Pekka Metsolta, miksi rasismista puhuminen on tärkeää myös Suomessa.
“Yhteinen tehtävä ja päämäärä saakoon yhdistää meidät Jumalan valtakunnan asialla.” Näin toteaa Nanna Rautianen, Suomen Vapaakirkon lähetysjohtaja. Miten hän on päätynyt näin juhlalliseen toiveeseen ja minkä hän kokee oleelliseksi kristittyjen välisessä yhteydessä? Katso video.
Kirkon lähetystyön keskus järjesti huhtikuun alussa pienen virtuaalisen, missiologisen symposiumin omilla Facebook -sivuillaan. Sen aikana nähtiin kaksi esitystä aiheista kokonaisvaltainen lähetys sekä digitalisaatio. Tämä korvasi symposiumin, joka oli tarkoitus järjestää Kirkon talolla, mutta joka on nyt siirretty vuoteen 2021.
Tässä Jukka Kääriäinen antaa pienen maistiaisen. Jutun lopussa myös linkit kyseisiin esityksiin.
Dosentti Risto A. Ahonen analysoi viimeaikaista keskustelua kirkon tehtävästä ja seurakunnan roolista. Kirjoitus pohjautuu piispa Seppo Häkkisen kahteen paimenkirjeeseen: Rohkeasti luterilainen ja Rohkeasti kristitty. “Kokonaisvaltainen lähetys, diakonia ja kasvatus eri muodoissaan, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus jäisivät erillisiksi tehtäviksi ilman kokoavaa jäsentymistä kirkon olemukseen.”
Jeesuksen oletetulle syntymäpaikalle rakennetussa kirkossa on palanut jo yli tuhat vuotta ikuinen tuli. Siitä liekistä sytytetään Betlehemin Rauhantuli, jota partiolaiset jakavat eri puolille maailmaa rauhan ja toivon viestinä.
Meidän tulisi keskittyä miettimään sitä, miten ihan jokainen voisi tuntea kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on. Unelmoimme – sillä unelmaa se on – sellaisesta Kristuksen kirkosta, jossa olisi tilaa niin köyhälle kuin rikkaallekin, syrjään sysätylle tai valta-asemassa olevalle.
Jos uskomme siihen pelastuksen sanomaan, joka on meille annettu, silloin toimimme rohkeasti ja pelottomasti maailman haasteiden keskellä ja tuemme heitä, joiden on tehtävä suuria ratkaisuja ihmiskunnan elinolojen säilyttämiseksi.