Satu Leino on otettu lämpimästi vastaan Valkealassa, missä johtajuus ja vastuu ovat kohdanneet uuden kirkkoherran. Jeesus on joulun vahvin perinne, on sitten vaikka ulkomailla.
Elokuussa Valkealan seurakunnan kirkkoherrana aloittanut Satu Leino on löytänyt itsensä uuden ääreltä. Kantolan kylässä Kauhavalla varttunut maalaistyttö on tuntenut olonsa silti kotoisaksi.
– Olen tuntenut itseni valtavan tervetulleeksi tänne Valkealaan. Täällä seurakunta on vakavasti otettava osa yhteisöä. Yhdessä tekeminen ja talkoohenki kuuluvat tänne itsestään selvänä perinteenä.
Kiirettä ja uuden opettelua; sitä ovat Leinon ensimmäiset työkuukaudet sisältäneet. 16 henkilöä käsittävä tiivis työyhteisö tarkoittaa Leinolle lähes yhtä monta alaista, sillä väliporrasta ei organisaatiossa ole. Johtajuudelle ja vastuun ottamiselle riittää kysyntää. Ja myös haastetta, sillä Leino ei ole ollut koskaan johtaja.
– Oppia johtajuuteen sain toki vahvalta äidiltäni. Uutta on ollut myös se, kuinka paljon sanani painaa. Minulta odotetaan ja kysytään kannanottoja, ja minun pitää tehdä päätöksiä.
Kouvolan seurakuntayhtymässä menossa oleva selvitystyö seurakuntien mahdollisesta yhdistymisestä työllistää myös Leinoa kokousten ja kannanottojen muodossa. Seurakuntien tunnetusti jähmeä byrokratia ainakin lieventyy Leinon mielessä yhden seurakunnan mallissa.
– Minusta se tuntuu järkevimmältä myös talouden näkökulmasta. Henkinen tarve säilyy ja toiminnot pysyvät sekä tiivistyvät samalla.
JOULUN perinteistä Leino nostaa ensimmäiseksi Jeesuksen. Ei olisi joulua ilman häntä. Kaikkivaltias halusi tulla ihmiseksi opetellen kävelemään, puhumaan ja kohtaamaan meitä sekä pelastamaan ja vapahtamaan meidät. Joulun merkitys tulee tästä syvällisestä sanomasta.
– Jeesukseen on helppo uskoa, hän on ollut ihminen. Se, jos mikä antaa vankan maaperän omienkin jalkojeni alle ja kutsuu seuraamaan häntä.
Kauneimmat joululaulut, jotka soivat kaikilla Valkealan kylillä, on niin ikään kiinteä osa joulua. Aivan kuten joulunajan jumalanpalvelukset, joiden tunnelmaan pääsee mukaan myös Tirvan ja Tuohikotin kirkoissa. Valkealan kirkko on jouluaattona auki hiljentymistä ja kohtaamista varten. Kirkon ympäristössä on silloin myös itsenäisesti tehtäviä jouluisia mietiskelyrasteja.
VAPAA-AJALLA Leino vetää itse kudotun villapaidan päälle. Kutominen on mielekästä tekemistä. Hän opetteli jalon taidon vasta kaksi vuotta sitten. Liikunnasta pitää saada myös nauttia; aamujumppaa, lenkkeilyä, hiihtoa, lentopalloa.
– Olemme viettäneet joulua kotimaan laskettelukeskuksissa lasketellen ja hiihtäen sekä ulkomailla muutaman kerran. Ruoat, ohjelma ja lahjat ovat niissäkin jossain hetkessä läsnä.
Hienot joulumuistot Pohjanmaalta tuovat Leinon mieleen suvun yhteiset kokoontumiset joulun viettoon. Tuota henkistä perimää hän ylläpitää nyt Kymenlaaksossa, perheyhteys täyttyy ainakin kerran jossakin kohtaa joulunaikaa. Leinon kolmihenkisen ydinperheen voi tavata hyvin muuallakin.
Leino tunnistaa jouluun yleisesti liittyvän paineen: pitäisi siivota, pitäisi laittaa ruokaa, pitäisi sitä ja tätä. Kun vuoden arki sisältää jo paljon erilaista tekemistä nopeassakin tempossa, irtioton siitä ymmärtää.
– Joulusta nauttiminen erilaisessa ympäristössä on vastapainoa hektiselle työlle, jota minä ja puolisoni teemme.
Vahva nuorisotyö on yksi keino, jolla seurakunta tekee itseään tunnetuksi nuorille. Leinon mukaan he haluavat olla vahvasti läsnä nuorten elämässä ja laittavat persoonaa peliin sanoman levittämisessä. Jouluun liittyen Leino on havainnut nuorissa tietyn seikan.
– Nuoretkin kaipaavat perinteitä juuri jouluna, jostakin syystä.