Raamatun hahmoista Viljami tietää ainakin Jeesuksen, Jumalan ja Saulin. Niin ja käärmeen, muistaa viisivuotias.
Eija Rouhiainen on rakentanut Kouvolan kotiinsa seimen, jonka keraamiset hahmot toi kahdeksisen vuotta sitten perheen yhteiseltä matkalta Meksikosta.
Kaapinovet auki, ja joulunihme on siinä silmissä.
Eija ja Asko Rouhiaisen kolmesta lastenlapsesta vanhin on esikoistyttären, Saara Ollikaisen esikoinen Viljami Ollikainen. Viisivuotias jo tietää, että Jeesus-lapsen seurana seimessä ovat Maria, Joosef, itämaantietäjät ja eläimet. Suosikkihahmo on enkeli. – Kun sillä on taikasauva! Ja sauvan saa irti.
Viljamin kanssa Eija-mamma on jo ehtinyt luoda yhteisiä traditioita.
– Kysyin heti vanhemmilta, saako lapselle antaa kristillistä kasvatusta. Olemme Viljamin kanssa yhdessä käyneet seurakunnan avoimessa päiväkerhossa, valmistautuneet Jeesuksen syntymäjuhlaan ja vierailleet Valkealan hautausmaan viereisessä enkelipuistossa.
Hautausmaalla on toivotettu hyvät joulut niin Eijan Hanna-mammalle ja Eino-papalle kuin Jaalassa Eijan isällekin, jonka tytär menetti 17-vuotiaana.
Mammaa tyttärentytär ehti tämän halvaannuttua hoitaa Oravalan kodissa, saattaa, pitää kädestä kuoleman hetkellä.
Lastenlapset rakastavat tarinoita, joita kuulevat muistakin esi-isistä ja -äideistä. – Tarinat, perinteet ja muistot ovat minulle tärkeitä. Jokaisen elämä on tarina. Omaani olen tallentanut jälkipolville Koti-kirjaan.
Yhdessä lastenlasten kanssa on opeteltu myös iltarukous: Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä … – Tuntuu hyvältä uskoa ja kertoa lapsillekin, että Jumala suojaa meitä.
Jouluakin odotetaan yhdessä jo kihisten. Lahjalistat on laadittu ja joulukoristeita katseltu valmiiksi.
Pipareista puhuminen nostaa veden kielelle. Niitä Viljami leipoo kotonaan Valkealassa yhdessä mamman kanssa. Tonttuja ja sydämiä ainakin tehdään. – Oon syöny taikinaakin, pieni poika paljastaa.
Jouluaatto vietetään perinteisesti Ollikaisten kotona Valkealassa. Kokoonpanoon kuuluvat niin Eijan äiti, sisko kuin vävyn, Topi Ollikaisen äitikin. Ja totta kai Rouhiaisten Laura– ja Veera-tyttäret perheineen. Enimmillään joulupöydässä on 17 henkeä.
Noutopöytään jokainen tuo jotakin. Vielä muutama vuosi sitten Eija teki 85-vuotiaan äitinsä, Mirja Vainion kanssa laatikotkin. Ne kuuluvat karjalaisperinteeseen, kuten karjalanpaisti, joka muutama vuosi sitten vaihtui hirvipataan.
– Tunnelma on rauhallisen juhlallinen. Joulupukki tulee, lauletaan, juodaan joulukahvit ja illalla käydään yhdessä haudoilla.
– Muistatkos sen härkälaulun? kysäisee mamma Viljamilta, joka siirtelee seimen eläinhahmoja.
Heinillä härkien kaukalon on Eijan joululaulusuosikki, mutta yli kaikkien nousee Suojelusenkeli: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie …
Viljamin jouluykkönen on Tip Tap (Tonttujen jouluyö), kun sitä voi leikkiä.
– Lapset tuovat jouluun ilon. Ilman heitä elämä olisi erilaista, hymyilee Eija.
– Yritän päivittäin muistaa kiittää siitä, että saan elää, että arki on tasaista ja hyvää, ja voin jakaa sen rakkaideni kanssa.