Surun jakaminen on ihmisen perustarve

Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Koskettamisen kaipuu on pakottanut etsimään erilaisia tapoja surra ja jakaa surua.

52 m2 täynnä rakkautta

Annika Forsmanin ja Raido Raudseppin ensimmäinen lapsi syntyi tammikuussa. Sitten maailma muuttui.

Miten äidit sen tekevät!

– Äitiys on ollut positiivinen yllätys. Hei, minähän osaan olla äiti! On silti ihana kuulla kaverilta, että olen yhä se sama Silja, muutakin kuin äiti.

Kiitos kunniasta!

Maija Mäkinen toivoo kummilta avointa heittäytymistä lapsen elämään. Hilma Mäkinen on jo tottunut leikkitreffeihin videopuhelimessa kumminsa Veera Meurosen kanssa. Yhdessä on muun muassa rakennettu palapeliä: Hilma näyttää palan, ja kummin kanssa pohditaan sille paikkaa.

Äitejä vaivaa syyllisyys

Sari Helinin Huono Äiti -yhteisössä eletään epätäydellistä elämää ja ollaan välillä kyllästyneitä ja voimattomia. Korona-aikana naiset ovat kertoneet paljon väsymyksestä.

Kirkkohäät omassa rannassa

Kirkollisen vihkimisen ei välttämättä tarvitse noudattaa perinteisiä kaavoja. Ville von Gross vihki Jousmäet rantasaunan terassilla toissa kesänä.

Poikkeusolojenkin keskellä versoo toivo

Pitkän linjan perheneuvoja Jyväskylän seurakunnasta aloittaa uuden Rakkausklinikan asiantuntijana. Pekka Puukon mielestä tärkeintä tässä ajassa on omien tunteiden, toiveiden ja rajojen sanoittaminen.