Rippikoulussa keskustellaan yhdessä, mitä kirkolla, Jeesuksella ja kristinuskolla on annettavaa nuorelle hänen ilossaan, surussaan ja ihmissuhteissaan.
Suuri ihme – siinä nimi uudelle rippikoulusuunnitelmalle. Yhteisöllisyys sekä uusi tapa ajatella ja nauttia ehtoollista ovat rippikoulusuunnitelman ydinkohdat. Seurakuntapastori Heidi ”Henni” Arponen tähdentää, että nuori on uudessa suunnitelmassa keskiössä. – Jokainen nuori on suuri ihme. Kaiken perustana on aina Raamattu ja katekismus. Miten niiden kanssa elämme, on se juttu ja kunkin aikansa omanlainen ilmiö.
Ilmiöt, dialogisuus, pedagogiikka, toimintaympäristö ja ehtoolliskasvatus kumpuavat esiin päivitetystä suunnitelmasta, jonka edellinen versio on 15 vuoden takaa. Kappalainen Johanna Pesonen korostaa, että uusi suunnitelma ei kumoa vanhaa. – Tavoitteena on tuoda suunnitelma tähän päivään ja ottaa nuorten omat näkökulmat vahvemmin mukaan toimintaan. Suunnitelma antaa tukea ja käytännön tietoa paikallisen tason soveltamiselle.
Aktiivista tiedottamista ja vuoropuhelua vanhempien kanssa, siinä on yksi uusien toimintatapojen keskeinen päämäärä. Seurakuntapastori Katikeesia Hertsi lupaa lisää yhteisöllisyyttä ja yhteydenpitoa vanhempien suuntaan. – Haluamme vanhempien tietävän oikeasti, mitä tapahtuu milloinkin ja miksi niin tehdään. Samalla he saavat eväitä omaan kasvatustyöhönsä.
Sähköpostin rooli viestintävälineenä kasvaa, puhelinta unohtamatta. Tärkeintä on yhteyksien toimivuus molempiin suuntiin ja matala kynnys yhteydenottoihin.
Uutta ajattelutapaa on luvassa myös itse oppimiseen. Seurakuntapastori Mikko Wirtasen mukaan tiedon kaataminen nuoren päälle on aikansa elänyt vanhakantainen metodi. – Nuoret tulevat elämään muiden kanssa ja työskentelemme kaikki yhdessä. Me työntekijät olemme enemmän ohjaajia kuin opettajia.
Pesonen lisää, että rippikoulun tarkoituksena ei ole väsyttää kättä kirjoittamisesta, vaan pää ajatuksista. Arponen puolestaan pohtii kirkon äänen kuulumista ja näkymistä käytännössä.
– On erilaisia tapoja kertoa ja nähdä asioita. Jokainen seurakunnan jäsen on osa kirkon ääntä ja kantaa, jokainen mielipide rakentaa kirkkoa. Elämme osaltamme kristinuskoa todeksi.
Ehtoollisen nauttiminen on ollut mahdollista lapselle kristillisen kasvattajan, kuten vanhemman tai kummin, seurassa jo aiemmin. Uusi rippikoulusuunnitelma vahvistaa käytäntöä, ja rippikouluryhmän kanssa ehtoolliselle voidaan osallistua yhdessä ennen konfirmaatiota.
– Rippikouluun sisältyy 2–3 ehtoollista, avaa Pesonen uutta mahdollisuutta ja näkee sen merkityksellisenä nuoren ohella hänen läheisilleen.
Leiriolosuhteissa kirkon työntekijöillä on päävastuu järjestelyiden toimimisesta ja leirin sisällöstä. He ohjaavat toimintaa niin, että olennainen yhteys kirkon uskoon säilyy.
– Luomme nykyaikaisen oppimisympäristön, missä dialogisuuden kautta syötämme keskusteluun kysymyksiä. Tarjolla ei ole mitään valmista pakettia, valottaa Hertsi roolituksia.
Wirtasen mielestä isoset ovat yllättävän konservatiivista porukkaa, jotka kopioivat mielellään oman leirinsä tapoja. Yhtä lailla hän näkee isoset merkittävinä mielipidevaikuttajina rippikoulunuorten silmissä. – Kun isonen sanoo lukeneensa aamulla Raamatusta jotakin, se on merkittävä ja mielenkiintoinen uutinen.
Arposen mielestä rippikoulu ei ole enää lineaarinen jana, joka päättyy konfirmaatioon. Nuorille muodostuu käsitys kristinuskosta, kun he peilaavat sitä omaan elämäntilanteeseensa. – Keskustelemme yhdessä, mitä kirkolla, Jeesuksella ja kristinuskolla on annettavaa nuorelle hänen ilossaan, surussaan, ihmissuhteissaan ja ihan missä vaan.
Rippikoulun pitäminen on mitä suurimmassa määrin tiimityötä, jossa rippikoululaisilla, isosilla ja seurakunnan työntekijöillä on oma tehtävänsä. Nuorisotyön johtaja Teija Laine painottaa turvallisuuden merkitystä. – Turvallisuus käsittää laajan kokonaisuuden fyysisistä puitteista henkiseen hyvinvointiin.
Uusi rippikoulusuunnitelma kannustaa seurakuntia kehittämään rippikouluja naapuriseurakuntien kanssa. Kouvolan alueella yhteistyötä on tehty tiiviisti, ja nyt työn alla on yhteinen rippikoulun paikallissuunnitelma. Heidi Arponen kertoo, että myös seurakuntien alueelliset erityispiirteet tulevat huomioiduiksi paikallistason suunnitelmassa. – Samat säännöt pätevät turvallisuuden, rippikoulutyön periaatteiden ja viestinnän suhteen.
Jaa artikkeli: