Lastenohjaaja Marika Saarela ei jäänyt harmittelemaan, kun korona sulki kerhotilat keväällä 2020. Hän vei perhekerhon ulos.
Kuvassa: Viikoittain metsäperhekerhossa käyvät Sara Sundberg ja Liinus Tuorila tykkäävät leikkiä ja temppuilla ulkona yhdessä lastenohjaaja Marika Saarelan kanssa.
Helmikuisena aamuna taivaalta tippuu isoja, märkiä hiutaleita. Kaunisharjun leikkipuistossa kinokset ovat peittäneet puiston molemmat sisäänkäynnit, myös osa telineistä on lumen alla. Tämä ei haittaa reipasta lapsijoukkoa, joka saapuu metsäperhekerhoon hoitajansa Helena Matikaisen kanssa.
– Moi Marika, minkälaista kakkua haluat tänään, hihkaisee Sara Sundberg, 4, ja näyttää tutulle lastenohjaajalle innokkaasti pientä lapiota ja ämpäriään.
Marika toivoo vaniljamansikkakakkua ja auttaa Saraa kippaamaan sen ehjänä hangelle. Liinus Tuorilan, 2, käsissä syntyy tänään maukasta kermajäätelöä. Santtu Sundberg, 1, suuntaa määrätietoisesti kiipeilytelineeseen pipon tupsut heiluen ja Ella Heiskala, 1, tarkkailee tapahtumia pulkastaan käsin.
Metsäperhekerho kokoontuu puistossa joka tiistai. Siinä on sama toiminta-ajatus kuin missä tahansa perhekerhossa: kokoonnutaan yhteen ja kohdataan muita lapsia ja aikuisia. Nimensä mukaisesti metsäperhekerhoon on liitetty mukaan myös ympäristö- ja luontokasvatusta. Se näkyy esimerkiksi siinä, että tässä kerhossa ollaan aina ulkona, liikutaan luonnossa, hyödynnetään mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja ja lajitellaan roskat.
Metsäperhekerho on korona-ajan innovaatio, joka syntyi Vaajakosken alueseurakunnassa lastenohjaajana toimivan Marika Saarelan mielessä.
On tärkeää, että tapaamme aina samassa paikassa.
– Kun kerhoja ei voitu järjestää sisätiloissa, ja halusimme kuitenkin tarjota mahdollisuuden kohtaamiseen, ajattelin, että ollaan sitten ulkona, hän kertoo.
Paikaksi valikoitui Kaunisharjun Pikkupuisto, jonka kyljessä on viehättävä pieni metsä.
– Ajatuksena oli alun perin käydä myös muissa metsissä, mutta ihmisten kiinni saaminen oli korona-aikana haastavaa. Lisäksi monet kerhokävijät ovat pieniä 0–2-vuotiaita, joiden kanssa liikkuminen kauemmaksi on hankalaa. Siksi on tärkeää, että tapaamme aina samassa paikassa, Saarela sanoo.
Kerhon perusidea on joka kerta samanlainen, mutta päivän teema ja aktiviteetit vaihtelevat. Kuljetaan yhdessä rastirataa, temppuillaan tai leikitään. Vanha kunnon piiloleikki on tämän porukan suosikki, johon Sara Sundberg tempaisee toimittajankin mukaan. Kun lastenohjaaja Riikka Partanen on laskenut kahteenkymmeneen, olemme jo kirmanneet upottavassa hangessa kukkulan takana olevan jyhkeän kuusen taakse. Kuiskailemme toisillemme jännittyneinä ja koetamme pysyä näkymättömissä.
Hartaushetki toteutetaan metsässä korkeiden mäntyjen suojassa. Aluksi ohjaaja laittaa laminoidun kynttilän kuvan hankeen ja sytyttää leikisti kynttilät lasten kanssa. Lauletaan kynttilän sytytyslaulu. Sitten puhutaan talvesta ja talven iloista. Lapset saavat valita talvisista kuvista mieleisensä ja kertoa, miksi päätyivät näihin. Keskustellaan lumitöistä, lämpimistä vaatteista, luistelusta ja tähtitaivaasta. Ja kiitetään Taivaan Isää näistä. Hartauden päätteeksi sammutetaan leikkikynttilät ja lauletaan lumihiutaleista ja enkeleistä kertovat loppulaulut.
Vaikka paikalla on haastattelupäivänä pienempi lapsijoukko, metsäperhekerhon kävijämäärä on kasvanut koko ajan. Parhaimmillaan puistoon on kokoontunut parikymmentä ihmistä. Sää vaikuttaa kävijämäärään merkittävästi. Marika Saarela nauttii silmin nähden lasten kanssa ulkona touhuamisesta.
Ulkoilun jälkeen ruoka ja uni maistuu.
– Mieli pysyy virkeänä, kun saa olla ulkona. Täällä myös tutustuu helpommin toisiin, kun kaikki osallistuvat aktiviteetteihin.
Yksityisenä perhepäivähoitajana toimiva Helena Matikainen tuo hoitolapsensa metsäkerhoon joka tiistai.
– Ulkona oleminen on lapsille elinehto. Täällä voi purkaa energiaa ja saa happea ja kavereita. Ulkoilun jälkeen ruoka ja uni maistuu. On tärkeää saada myös kontakti luontoon ja ympäristöön. Lapset rakastavat luontaisesti ulkona olemista.
Sara Sundberg tykkää kerhossa eniten piiloleikeistä.
Sara Sundbergille mukavinta metsäkerhossa on piiloleikki ja kavereiden tapaaminen. Mutta mitä ihmettä kerhossa tehdään silloin, kun ei ole lunta?
– No, en tiiä.
Tehdäänkö hiekkakakkuja? – Joo!
Voiko silloin leikkiä piilosta? Nyökkäys.
Mihin silloin mennään piiloon? – Aika moniin paikkoihin.
Metsäperhekerho
- Metsäperhekerhot ovat yksi tapa toteuttaa Jyväskylän seurakunnan uutta ympäristökasvatussuunnitelmaa.
- Suunnitelma on osa Kirkon ympäristödiplomia, jonka seurakunta on saanut vuosille 2021–2025.
- Suunnitelma tarjoaa seurakunnan toimintaan kaiken ikäisten kaupunkilaisten parissa kymmenen ympäristöystävällistä kärkeä.
- Suunnitelma on luettavissa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/ymparisto/ymparistokasvatus