Kuolemansurusta on jo vuosikymmenten ajan puhuttu prosessina, jonka tavoitteena on parantua ja selvitä. Tutkija Mari Pulkkisesta sureva voi rauhassa laskeutua surun syliin, eikä surun tarvitse johtaa mihinkään.
Filosofian tohtori Mari Pulkkinen, 44, on tutkinut, kirjoittanut ja puhunut surusta ja kuolemasta jo yli 20 vuotta.
Kaikki alkoi Helsingin Sanomien kuolinilmoitusten muistovärssyjä käsittelevästä gradusta.
– Kuolinilmoitusten tekstit ovat kuitenkin usein muiden kuin surevien itsensä sanoja. Ne ovat tunnettujen runoilijoiden kirjoittamia, ja kiertävät ilmoituksissa vuosikymmeniä. Minua jäi kutkuttamaan se, miten suomalaiset kuvailisivat suruaan itse – jos joku vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan, Pulkkinen hymyilee.
Jatkotutkimusta varten Pulkkinen kokosi mittavan aineiston suomalaisten surusta kertovista kirjeistä. Niissä häntä kiinnostivat juuri ihmisten omalle surulleen antamat sanat. Väitöskirja Salattu, suoritettu ja sanaton suru – Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena julkaistiin vuonna 2016.
Länsimaissa on siis jo sata vuotta nähty suru työstämisen prosessina, jolla on joku tavoite.
Kuolemansurua tutkitaan usein tuoreena ilmiönä, ja menetyksestä kulunut aika rajataan. Pulkkinen taas halusi nähdä surun koko elämänkulun perspektiivissä, sittenkin kun läheisen kuolemasta on kulunut jo vuosia tai vuosikymmeniä.
– Meillä on perinteinen ajattelumalli, jonka mukaan suru on työtä, joka pitää saattaa loppuun. Surusta on puhuttu myös sairaudenkaltaisena tilana, josta tulee parantua tai vaiheina, jotka tulee käydä läpi. Tällä hetkellä puhutaan siitä, että surusta pitää selviytyä olemalla joustava ja kestävä. Länsimaissa on siis jo sata vuotta nähty suru työstämisen prosessina, jolla on joku tavoite.
Pulkkisen oma näkemys – sekä tutkijana että itsekin menetyksiä kokeneena tyttärenä ja äitinä – on toinen.
– Ihmiset saattavat kyllä kuvata surua niin, että surutyö on tehty tai surusta on selviydytty. Olemme oppineet kuvaamaan surua tietyllä tavalla. Kuitenkin jo seuraavassa lauseessa voi käydä ilmi, että menetys on edelleen monin tavoin läsnä. Se on läsnä ihmisessä, hänen tavassaan elää arkea, olla maailmassa, nähdä muut ihmiset.
Pulkkinen haluaakin puhua läheisen menetyksestä yksinkertaisesti kokemuksena.
– Se kuulostaa triviaalilta, mutta ajattelen että pohjimmiltaan ihmisenä olemisessa on kysymys kokemuksista. Edesmennyt psykologi ja filosofi Lauri Rauhala on sanonut, että maailma on annettu ihmisille kokemuksina. Mikseivät sitten menetyksetkin?
– Kun ajattelemme, että läheisen menetys on kokemus, irtaudumme samalla siitä ajatuksesta, että surusta pitäisi päästä yli tai selviytyä. Eiväthän kokemukset ihmisessä pääty, vaan ne jättävät meihin aina jälkensä. Joskus ne ovat vain höyhenen hipaisun kaltaisia, läheisen menettäminen taas jättää usein syvät jäljet.
Kun menetämme läheisen ihmisen, olisi kannattelevaa osata laskeutua surun syliin.
Surevan ei siis Pulkkisesta tarvitse ajatella, että surun tulisi johtaa johonkin. Hän on työssään kohdannut paljon ihmisiä, joille ajatus on ollut hyvin huojentava.
– Minusta on tosi tärkeää sanoa, ettei suru ole häiriötila, joka täytyy suorittaa pois. Se on olemisen tila. Kun menetämme läheisen ihmisen, olisi kannattelevaa osata laskeutua surun syliin. Ja ulkomaailman tulisi antaa siihen lupa ja tuki.
Työkseen kuolemaa pohtivasta Pulkkisesta kuolemansuru tarjoaa, kaikessa kipeydessäänkin, lohdullisen viestin.
– Jotain kaunista on siinä ajatuksessa, että suru on kiintymyksen kääntöpuoli. Suremme, koska kuollut on ollut meille tavalla tai toisella tärkeä. Ja kuolemaa pelkäämme siksi, että elämä on niin ihanaa. Vaikka arjessa valitamme helposti monista asioista, voi kuoleman kohtaaminen olla muistutus siitä, että oikeasti haluan vielä elää tätä välillä raskastakin elämää.
Surun sylissä – Onko suru enemmän kuin työtä? Mari Pulkkisen luento Sepän Kipinässä 31.10. kello 18. Järjestäjänä Keski-Suomen Syöpäyhdistys ja Jyväskylän seurakunta. Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus Kaupunginkirkossa 2.11. klo 19. Musiikki- ja runoilta läheisensä itsemurhan kautta menettäneille Korpilahden kirkossa 16.11. klo 19. Pyhäinpäivä 3.11. Katso seurakunnan tapahtumat osoitteesta www.jyvaskylanseurakunta.fi.Jaa artikkeli: