Surusta ei tarvitse selviytyä

Kuolemansurusta on jo vuosikymmenten ajan puhuttu prosessina, jonka tavoitteena on parantua ja selvitä. Tutkija Mari Pulkkisesta sureva voi rauhassa laskeutua surun syliin, eikä surun tarvitse johtaa mihinkään.

Sateenkaari sydämeen asti

Kuoleman kohtaaminen herättää monenlaisia tunteita, ja jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan. Minna Paajasen tapa on kirjoittaa runoja. Tarve kirjoittaa tuli viime kesänä, ja runoja alkoi syntyä. Äidin kuolema oli neljäs menetys lähipiirissä. Isä ja kaksi veljeä olivat menehtyneet jo aiemmin.

Omaisten elinkautinen

Heidi menetti äitinsä rikoksen uhrina muutama vuosi sitten. Kriisistä selviytymiseen Heidi sai apua muun muassa rikoksen uhrien läheisten vertaistukiryhmästä.

Suru on rakkauden hinta

Soile Seoudin surutyö on kesken. Hänen äitinsä kuoli keväällä sairastettuaan pitkään syöpää. Yksi tapa tehdä surutyötä on kirjoittaa ajatuksistaan ja sitä kautta antaa tunteiden tulla. Samalla voi tallentaa jotakin arvokasta sydämeensä.

Surua isolla kauhalla

Graafinen suunnittelija, yrittäjä Marika Ijäs, 35, menetti lyhyessä ajassa äitinsä, veljensä ja esikoisvauvansa.

Kuvissa tärkeintä on tunne

Sanna Kostamo halusi kuvittaa isänsä runot, jotka olivat syntyneet isän jäätyä leskeksi. Valokuvat ja runot avasivat mahdollisuuden myös käsitellä uudelleen äidin kuolemaan liittyvää surua.

Suru muuttaa koko elämän

Seurakunta järjestää sururyhmiä, joissa voi purkaa menetyksen tuntoja. Tänä syksynä alkaa ryhmä, joka kokoontuu Skypessä.

Yhteinen suru

Hiljainen hetki ja lohduttava käsi olkapäällä. Kynttilän valo ja nouseva rukous.

Pimeydestä kohti valoa

Oman lapsen kuolema on suruista suurin. – Vaikka kipu on välillä kestämätöntä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin, sanoo tyttärensä menettänyt Terhi Ojala.