Kuoleman kohtaaminen herättää monenlaisia tunteita, ja jokainen käsittelee menetystä omalla tavallaan. Minna Paajasen tapa on kirjoittaa runoja. Tarve kirjoittaa tuli viime kesänä, ja runoja alkoi syntyä. Äidin kuolema oli neljäs menetys lähipiirissä. Isä ja kaksi veljeä olivat menehtyneet jo aiemmin.
Heidi menetti äitinsä rikoksen uhrina muutama vuosi sitten. Kriisistä selviytymiseen Heidi sai apua muun muassa rikoksen uhrien läheisten vertaistukiryhmästä.
Soile Seoudin surutyö on kesken. Hänen äitinsä kuoli keväällä sairastettuaan pitkään syöpää. Yksi tapa tehdä surutyötä on kirjoittaa ajatuksistaan ja sitä kautta antaa tunteiden tulla. Samalla voi tallentaa jotakin arvokasta sydämeensä.
Graafinen suunnittelija, yrittäjä Marika Ijäs, 35, menetti lyhyessä ajassa äitinsä, veljensä ja esikoisvauvansa.
Sanna Kostamo halusi kuvittaa isänsä runot, jotka olivat syntyneet isän jäätyä leskeksi. Valokuvat ja runot avasivat mahdollisuuden myös käsitellä uudelleen äidin kuolemaan liittyvää surua.
Seurakunta järjestää sururyhmiä, joissa voi purkaa menetyksen tuntoja. Tänä syksynä alkaa ryhmä, joka kokoontuu Skypessä.
Hiljainen hetki ja lohduttava käsi olkapäällä. Kynttilän valo ja nouseva rukous.
Oman lapsen kuolema on suruista suurin. – Vaikka kipu on välillä kestämätöntä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin, sanoo tyttärensä menettänyt Terhi Ojala.
