Kuvassa: Surunkesyttäjät-elokuvassa esiintyvät ihmiset ovat päättäneet kohdata surun sitä väistämättä tai pakenematta. Tuula vietti Jussin kanssa lähes 60 vuotta elämästään.
Surun ja mahdollisen lapsettomuuden kohtaaminen omassa elämässä pysähdytti Mina Laamon. Surua ei voinutkaan hallita, vaan tunteiden läpikäymiselle oli annettava aikaa, kun lasta ei vain toiveista huolimatta kuulunut elämään. Samalla ohjaajana ja käsikirjoittajana työskentelevä Laamo huomasi, miten vähän surusta ja surun kohtaamisesta puhutaan.
– Yhteiskuntamme on muuttunut niin, että elämän ajatellaan olevan hyvää vain silloin, kun olemme onnellisia. Suru koetaan jonkinlaisena poikkeustilana, josta pitäisi pyristellä eroon mahdollisimman nopeasti, vaikka sitten lääkkeillä.
Suru on työnnetty sivupolulle, vaikka se koskettaa meitä jokaista jossakin elämänvaiheessa.
Surun kokemus voi olla todella voimakas ja kivulias.
– Puhumme usein siitä, mikä surun aiheuttaa, ja joskus myöhemmin saatamme mediasta lukea, miten joku selvisi surusta. Minua kiinnostaa kuitenkin enemmän se, mitä siinä välillä tapahtuu – aikana, jolloin surun kokemukset ovat voimakkaimmillaan, Laamo sanoo.
Surun kohtaaminen on ehdottomasti pelottavaa, Laamo myöntää.
– Ehkä välttelemme surua juuri siksi, että se on jotakin tuntematonta, emmekä tiedä, millaista se on. Surun kokemus voi olla todella voimakas ja kivulias.
Laamon mielestä emme osaa aina kohdata surevaa. Läheisten kannattelu jatkuu hautajaisten yli, mutta jossakin vaiheessa loppuu, vaikka sureva on vasta silloin suruprosessin alussa.
– Yksinäisyyden tunne tulee siitä, että jäämme johonkin välitilaan maailman jatkaessa menoaan. Akuutissa suruvaiheessa tarvitsisimme juuri ystävien ja läheisten tukea.
Länsimaissa olemme pyrkineet kontrolloimaan elämää kaikin mahdollisin keinoin.
– Mutta eihän elämä mene niin, vaan törmäämme jatkuvasti yllättäviin asioihin, kuten koronakin on osoittanut, Laamo muistuttaa.
Halusin tehdä surun kokemuksesta näkyvämpää ja arkipäiväisempää.
– Elämä on luopumisen harjoittelemista. Samaan aikaan ajattelen, että elämän kauneus ja ainutkertaisuus tulee juuri siitä, että elämä on rajallista.
Laamon omat surun kokemukset olivat pohjana dokumentaariselle elokuvalle Surunkesyttäjät. Elokuvassa esiintyvät ihmiset ovat päättäneet kohdata surun sitä väistämättä tai pakenematta.
– Halusin tehdä surun kokemuksesta näkyvämpää ja arkipäiväisempää. Pyrkimys on vähentää pelkoa vaikeaksi koettuja tunteita kohtaan ja kannustaa tutustumaan myös niihin oman tunne-elämän osa-alueisiin, jotka mieluiten torjumme.
Laamo uskoo, että mitä paremmin tiedostamme ovat tunteemme, sitä helpompi meidän on kohdata muita ihmisiä.
– Surun kohtaaminen itsessä ja muissa voi olla myös vapauttavaa.
Surunkesyttäjät
- Surunkesyttäjät on dokumentaarinen elokuva surun kohtaamisesta, muutoksesta, luopumisesta ja rakkaudesta.
- Surunkesyttäjät-elokuvan erikoisnäytös Jyväskylässä ti 15.3. kello 17 Kino Aurorassa. Liput 12/10 euroa.
- Näytöksen jälkeen ohjaaja Mina Laamo keskustelee elokuvasta ja elokuvan
- teemoista yleisön ja Surujärjestöjen (Huoma ry, Käpy ry, Nuoret Lesket ry ja
- Surunauha ry) kokemusasiantuntijoiden kanssa.
- Elokuva on saanut Kirkon Mediasäätiön tuotantotukea.