Kohtaamiset parasta riparilla

Rippikoulu on pitänyt pintansa. Vaikka sen suosio on hieman laskenut, valtaosa 15-vuotiaista käy rippikoulun edelleen. Vesalaan kokoontuneet nuoret ovat sitä mieltä, että parasta riparilla on yhdessä oleminen ja tekeminen.

Kuokkalan alueen tämän kesän ensimmäinen rippileiri Vesalan leirikeskuksessa on edennyt puoliväliin. Lämpömittari näyttää subtrooppisia lukemia. Lounas on lopuillaan. Osa leiriläisistä suuntaa hetkeksi omiin huoneisiinsa ruokalevolle. Muutamat käyvät suorittamassa ulkoa opeteltavia tekstejä leirin ohjaajalle. Joku soittaa pianoa. Tunnelma on rento ja välitön.

Aamupäivällä on puhuttu lähetystyöstä, seuraavaksi ruvetaan valmistelemaan tämän päivän jumalanpalvelusta, jumista. Leiriläiset saavat valita itselleen mieleisen tehtävän.

Liturgiryhmä lukee päivän tekstit, virsiporukka valitsee virret ja psalmit, suntioryhmän vastuulle kuuluu laittaa kirkko kuntoon. Saarnaa, esirukouksia ja synnintunnustusta varten kootaan omat tiimit.

Täällä on ollut yllättävän rentoa.

Virsiryhmä kokoontuu pianon ympärille kanttori Sirpa Lampisen kanssa.

– Tänään juhlitaan juhannusta eli Johannes Kastajan päivää. Etsitään ensin kiitosvirsi. Katsokaapas virsikirjasta sellaisia, niitä on 135:sta eteenpäin, hän kannustaa.

– Ai sivunumero? yksi ryhmäläisistä tarkentaa.

– Ei, kun virren numero. Virsistä ilmoitetaan aina numero, koska eri painoksissa voi olla eri sivunumerot, Lampinen opastaa.

Vesalan Riihikirkossa leiriläiset osallistuivat virsien valintaan, tekstien lukemiseen ja saarnan valmisteluun.

Myös muut virret saadaan valittua helposti. Muutkin ryhmät saavat tehtävänsä valmiiksi, ja jumis on valmis alkamaan Vesalan kauniissa Riihikirkossa. Alttaria koristavat kynttilät ja tuoreet luonnonkukat.

Lampisen harmonilla säestämä Taas kukkasilla kukkulat -alkuvirsi istuu asetelmaan täydellisesti. Ryhmät suoriutuvat tehtävistään hienosti.

Erityisesti mieleen jäävät leiriläisten omakohtaiset synnintunnustukset ja esirukoukset: pyydetään anteeksi yöllistä melua ja toivotaan hyviä kelejä loppuleirille.

Kaikkien kanssa on tullut juttuun, ja leiri on vastannut odotuksia.

Johanna Siikin, Emma Korkeamäen ja Iina Rissasen kokemukset leiristä ovat hyviä.

– Oppitunnit ovat olleet kivoja. Samoin päivittäin järjestetyt olympialaiset, joissa tehdään erilaisia tehtäviä ryhmissä, kertoo Siikki.

– Ekana päivänä maattiin selällään maassa, ja jalkojen päälle laitettiin vesivati. Sitten piti ottaa kengät pois ilman, että vesi kaatuu päälle, Korkeamäki kuvaa.

Mukavinta on tyttöjen mukaan ollut hyvä yhteishenki.

– Kaikkien kanssa on tullut juttuun, ja leiri on vastannut odotuksia, toteaa Siikki.

– Täällä on ollut yllättävän rentoa. Luulin, että olisi ollut tiukempaa, Korkeamäki jatkaa.

Hankalimpana asiana he pitävät ulkoläksyjen, erityisesti uskontunnustuksen opettelua. Tehokkaimmaksi tekniikaksi on osoittautunut tekstin lukeminen puhelimelta ja puhuminen pätkä kerrallaan ääneen.

Rippileirin merkitys tiivistyy tyttöjen mielessä konfirmaatioon.

– Pääsee ripille ja tulee juhlat, he toteavat.

Siikillä ja Korkeamäellä on herännyt leirillä myös kiinnostus lähteä isoskoulutukseen.

Emil Hagman ja Salla Kukkonen ovat ensimmäistä kertaa isosena. Jenna Valkeisella on kokemusta tehtävästä useammalta kesältä. He lähtivät isoskoulutukseen omien hyvien riparikokemusten ja muiden isosten innostamina.

Isosten vastuulla on muun muassa aamuherätys, raamisryhmien pitäminen ja iltaohjelman suunnittelu. Kuokkalan alueen ripareiden erityispiirteisiin kuuluu, että herätykset tehdään eri teemalla joka aamu.

On ollut hienoa tutustua ihmisiin, joita en ole aiemmin tavannut.

– Isoset pukeutuvat teeman mukaisesti ja herätykseen valitaan siihen sopivaa musiikkia. Hevipäivänä pukeuduttiin mustaan ja soitettiin raskasta musiikkia. Urheilupäivänä meillä oli pelipaidat ja jääkiekkomusaa, kuvaa Valkeinen.

Uudet tuttavuudet on ollut isosten mielestä leirin parasta antia.

– On ollut hienoa tutustua ihmisiin, joita en ole aiemmin tavannut, mainitsee Kukkonen.

Vesalassa käydään rippikoulua järven rannalla luonnon rauhassa.

Vilkkaiden leiriläisten rauhoittaminen on tuntunut paikoitellen haastavalta.

– Raamisryhmien pitäminen on ollut välillä hankalaa, mutta olemme saaneet apua suunnitteluun ohjaajilta, toteaa Hagman.

– Tällä leirillä on ollut tekemistä, että porukan saa kuuntelemaan, jatkaa Valkeinen.

Yhdessä oleminen on löytynyt.

Yksi riparin ohjaajista, kesäteologi Mikko Salo myöntää, että leiri on ollut haastava.

– Nuorilla on ollut hankaluuksia keskittymisessä, mutta porukka on ryhmäytynyt koko ajan paremmin, ja yhdessä oleminen on löytynyt.
Erityisesti jumiksen valmistelussa on ollut hyvä henki.

– On ollut yllättävää, että riparilaiset voi laittaa suunnittelemaan saarnaa, ja sieltä tulee oikeasti hyvää tekstiä, Salo kertoo.

Rippileiri on hänen näkemyksen mukaan iso kulttuurinen siirtymäriitti Suomessa.

– Sinä vuonna, kun täyttää 15, käydään ripari, on juhlat, ja vanhemmat, sukulaiset ja kummit muistavat. Se on monelle hieno kokemus. Leiriltä jää mieleen tapahtumia ja se, minkälainen yhteishenki siellä oli. Salolle hienointa rippileirillä on nähdä leiriläisten kehittyminen.

– Haluan antaa heille mukaan kestävää evästä elämään. On palkitsevaa, kun huomaa, että yleinen ihmisenä oleminen ja toisten kohteleminen kehittyvät leirin aikana ja sen jälkeen. Erityisen hienoa on huomata ja aavistaa se, miten monen suhde Jumalaankin syventyy riparilla.

Jaa artikkeli: