Marko Kämäräinen lähti kaverin mukana suunnistamaan lähes 30 vuotta sitten. Harrastuksessa voi kehittyä vielä vuosien ja lukemattomien toistojen jälkeen.
Jukolan viestin tunnelma ja olo maaliviivan ylityksen jälkeen ovat Marko Kämäräisen mielestä harrastuksen parhaita hetkiä.
– Kun oma suoritus on ohi ja kaikki voimat poissa, tulee pieni herkistyminen. Hyvä meidän jengi! Hytisevät miehet kerääntyvät telttasaunaan lämmittelemään keskellä yötä. Siinä on jotain hyvin suomalaista, homma hoidettu -meininkiä ja Jukolan Jussi -tunnelmaa.
Kämäräinen sai jo yläkoulussa perustiedot ja hyvän kuvan lajista. Aika nopeasti harrastus veti kilpailemaan Suonenjoen Vasaman väreissä. Viime vuosina kilpareissut ovat vähentyneet, mutta kauden päätapahtuma on edelleen Jukolan viesti. Veljeysyhteys suunnistuskavereiden kanssa jatkuu. Seuraava iso tavoite on osallistua ensi vuonna Jämsän SM-yö -suunnistukseen ikämiesten sarjassa. Kesän lomamatkaan perheen kanssa Italian Alpeille yhdistettiin toki myös suunnistuskilpailu.
Suunnistuksessa yhdistyy älyllinen haaste ja fyysinen kuorma hienolla tavalla.
Suunnistuksessa yhdistyy älyllinen haaste ja fyysinen kuorma hienolla tavalla. Maastossa juoksemisen raskaus unohtuu, kun tehtävänä on löytää paras reitti rasteille oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Onnistuminen palkitsee, mutta usein jää parannettavaa seuraavaan kertaan. Turhaan otetut askeleet opettavat.
– Jos kaikki menee täysin putkeen, olen tehnyt suunnistustyön, reitinvalinnan ja rastille tulon täydellisesti. Rasti on juuri siellä missä sen pitikin olla. Jos niin ei käy, en voi syyttää maastoa tai karttaa. Itse tein jotakin epätarkasti tai huolimattomasti. Etenin liian kovalla vauhdilla tai seurasin muita.
Kämäräinen ajattelee, että suunnistus on itsensä kanssa kilvoittelua ja hyvä keskittymisharjoitus. Ajatuksiin ei jää tilaa millekään ylimääräiselle.
Suunnistus on monelle perheelle yhteinen harrastus. Kämäräisen 11-vuotias poika osallistui tänä kesänä viidettä kautta suunnistuskouluun. Junnujen toiminta on leikinomaista ja vanhemmat ovat aktiivisesti mukana. Kämäräinen ohjaa 10–11-vuotiaiden ryhmää.
Suunta Jyväskylän säännölliset iltarastit saattavat kerätä jopa 300 osallistujaa. Joukossa on kaiken tasoista väkeä: suomenmestareista sienestysmielellä liikkeelle lähteneisiin. Jokainen voi valita omaa taitotasoaan vastaavan ja kunnolleen sopivan radan. Aloittelija saa halutessaan kokeneen harrastajan mukaansa rasteille neuvomaan alkuun. Kämäräiselle iltarastit ovat kilpailua aikaa vastaan.
Monesti kuulee sanottavan, että metsä on suunnistajan kirkko. Siinä on jotain pyhää.
Kämäräinen suosittelee suunnistusta kaikille, joille luonto ei ole lähtökohtaisesti vastenmielinen paikka. Parasta on rentoutuminen raikkaassa ilmassa ja älylliset haasteet.
– Suunnistus antaa itsensä fyysisesti tiukoille pistämiseen shakkimaisen ulottuvuuden. Metsässä vaatteet saattavat kastua ja tossut likaantua, mutta se kuuluu lajiin. Elämme aika steriileissä tiloissa, joten on mukava vähän rähjäytyä metsässä. Se on osa suoraviivaista etenemistä.
Suunnistuksessa eksyminen tarkoittaa sitä, että joutuu hukkaan määrittelemättömäksi ajaksi. Kämäräinenkin on eksynyt monta kertaa, mutta päässyt lopulta maaliin kylmettyneenä ja energiat lopussa. Etsintäpartiota ei ole tarvittu.
Kämäräinen aikoo jatkaa suunnistamista hamaan tulevaisuuteen. Hän on ollut metsässä niin suuren osan elämästään, ettei enää osaa olla pois.
– Monesti kuulee sanottavan, että metsä on suunnistajan kirkko. Siinä on jotain pyhää. Metsässä mieli lepää, ja lataan akkuni siellä.
Kätkölle kuin aarretta etsimään
Geokätköily on aivojumppaa, rentoutumista ja mielenkiintoinen tapa liikkua ja katsoa ympärilleen.
Tarja Jokinen on aktiivinen geokätköilijä, kuten 15 000 muuta Suomessa asuvaa lajin harrastajaa. Hän löysi ensimmäisen kätkönsä noin kahdeksan vuotta sitten. Tytär pyysi mukaansa autokuskiksi, ja siitä harrastus alkoi.
Löytämisen riemu kannusti etsimään yhä uusia ja haasteellisempia kätköjä. Aivan lähiseudulta paljastui ennestään tuntemattomia ja mielenkiintoisia paikkoja: kivoja luontopolkuja, hienoja näköalapaikkoja, muistomerkkejä ja muita kulttuurikohteita.
Jokisella on nykyisin henkilökohtainen geokätköilijän nimimerkki ja GPS-laite. Hän etsii kätköjä lähinnä itsekseen tai miehensä kanssa, ja perheen mäyräkoirat pääsevät usein mukaan. Löytöjä on kertynyt yli 2 600 ympäri Suomea ja muutama myös Norjasta ja Ruotsista.
Kesäloman automatkoilla Jokinen valitsee taukopaikat kätköjen perusteella. Myös lomakohteessa kätköillään.
– Viimeksi Tervolassa kävimme läpi Kätkävaaran lenkin ja 22 kätköä lenkin varrella. Aivan loistava patikkareissu ja upeat maisemat! Tykkäämme reissata Suomen luonnossa. Luontopolut ja laavupaikat ovat meidän juttu, Jokinen toteaa.
Jokisella on yli 30 omaa kätköä. Kuka tahansa voi perustaa kätkön sopivalle paikalle, joka täyttää kätkön kriteerit. Kätköjä on viittä eri vaikeustasoa, ja ne luokitellaan myös maaston vaikeuden mukaan viiteen luokkaan. Kätkö voi olla yhden rasian kätkö tai useamman etapin multikätkö. Mysteerikätkössä kätkörasian koordinaatit voi saada esimerkiksi ratkaisemalla jonkin arvoituksen tai salakirjoituksen.
Kaikissa kätköissä ei ole rasiaa lainkaan. Maisemakätkö esittelee löytäjälle erikoisen paikan luonnossa. Se voi olla vaikkapa maantieteellisesti mielenkiintoinen alue, suo tai kallio. Ajatuksena on oppia uutta luonnosta.
Jokinen on perustanut maakätkön jääkauden jälkeen syntyneeseen Vihijärven murroslaaksoon. Paikka on entistä Päijänteen pohjaa ja kaunista maisemaa.
Perinteisessä kätkössä on aina lokivihko, johon löytäjät merkitsevät nimimerkkinsä ja päivämäärän. Sen jälkeen kätkön voi merkitä löydetyksi geokätköily-yhteisön verkkosivuille. Näin myös muut harrastajat voivat tarkistaa, kuinka moni on käynyt kätköllä ja milloin kätkö on viimeksi löydetty.
Verkkosivujen lokimerkintään voi halutessaan laittaa lisätietoja, jos lokivihko on kadonnut tai kätkö on muuten vioittunut. Sääolot tekevät tuhojaan tai ei-kätköilijät eli jästit saattavat toisinaan vahingoittaa kätköjä. Jokinen huoltaa kätkönsä säännöllisesti.
– Saan omia kätköjäni koskevista lokimerkinnöistä ilmoitukset sähköpostiin. Luen ne aina ja käyn tarvittaessa mahdollisimman pian kunnostamassa kätkön, Jokinen kertoo.
Haastetta kaipaava voi kisailla vaikkapa siitä, kuka on löytänyt uuden kätkön ensimmäisenä tai kuka on löytänyt eniten kätköjä. Jokiselle kätköily on mukava harrastus, eikä hänellä ole siinä suuria tavoitteita.
– Kätköillessä kaikki työasiat ja murheet unohtuvat. Se on hauskaa tekemistä, mutta kuitenkin vain mieluisa harrastus. En kilpaile siinä millään tavalla.
Jaa artikkeli: