Rohkeutta elää tässä ajassa

Nainen seisoo kynttilälyhty käsissään, katsoo kynttilää.

Johanna Pesonen valmistelee ensimmäistä kertaa kirkkoherrana oman seurakunnan joulua. – Tunnemme vahvaa rauhan kaipuuta, minkä pitää näkyä sanomassa ja viestissä.

ADVENTIN AIKA alkaa virittää meitä jouluun ja valoisampiin hetkiin. Marraskuun sateisen harmaana päivänä on luonnollista kaivata valoa, jota Anjalankosken seurakunnan kirkkoherra Johanna Pesonen kannustaa laittamaan niin sisälle kuin ulos, silloin kun siltä tuntuu.

– Sielu ja mieli kaipaa valoa, miksei sitä siis laittaisi, miettimättä sen enempää aikaa.

Pesonen valmistelee ensimmäistä kertaa kirkkoherrana oman seurakunnan joulua. Hänestä joulu on periaatteessa joka vuosi sama, mutta kuitenkin eri. Hän miettii, miten tarjoilla ikiaikainen joulu nykyaikaisella kattauksella.

– Tässä kysytään herkkyyttä, mikä on maailman tilanne ja ihmisten olemisen taso. Nyt tunnemme vahvaa rauhan kaipuuta, minkä pitää näkyä sanomassa, viestissä ja kattauksessa.

Jouluevankeliumi, joululaulut ja marraskuun alusta asti soinut Jouluradio kuuluvat seurakunnan jouluun. Anjalankoskella joulukirkkoon pääsee kaikissa kirkoissa ja aattohartauteen kappeleissa. Pitkän perinteen omaava seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten esittämä joulunäytelmä kiertää totutusti kouluissa ja päiväkodeissa, uutta on iltanäytös Inkeroisten kirkossa.

ENKELI taivaan ja Maa on niin kaunis -virret virittävät yhä monet meistä joulun tunnelmaan. Niin myös jouluevankeliumi, jonka uusin käännös on vuodelta 2020. Pesoselle itselleen rakkain on edellinen versio, vuoden 1992 käännös. Hän kuitenkin korostaa, että ajatuksen ei pidä antaa lukkiutua.

– Meillä tulee olla rohkeutta elää tässä ajassa ja ajatella tämän ajan sanoituksilla. Vaikka sanoma itsessään ei muutu, puhumme eri puhetta eri jouluina.

Pesonen viehättyy siitä, kun hän kuulee nuorten lukevan jouluevankeliumia. Talli voi tuoda heidän mieleensä autotallin, mikä ei tuhoa itse sanomaa vaan tuo siihen jotakin lisää. Uuden käännöksen kaukalo, aiemmin seimi, voi sekin herättää hyvin erilaisia ajatuksia.

– Vuoropuhelun eri sukupolvien välillä tulee toimia, emme saa jäädä jumiin vanhaan. Uusi käännös kaukaloineen ja veronmaksajineen sisältää sekin oleellista tekstiä.

Kaiken ei tarvitse olla helppoa, ja kipuilu kuuluu papin työhön ja on osa prosessia, Pesonen muistuttaa. Tuleminen tähän aikaan ja lähemmäs ihmistä näkyy hänen mukaansa myös jouluevankeliumissa.

– Osata tarjoilla aina sama ja muuttumaton evankeliumi ajan hengessä. Tulkinta ympärillä muuttuu, joulu ei ole kiiltokuva, vaan joulu on vahvasti läsnä.

YHDESSÄ tekeminen ja yhteisöllisyys toimii Pesosen ohjenuorana seurakuntansa johtamisessa.

– Sitähän seurakunta juuri tarkoittaa, kukaan ei tee tätä työtä yksin.

Pesosen mukaan seurakunnan kuuluu olla arkisesti omilla kasvoilla läsnä eri alustoilla. Niillä Pesonen viittaa myös sosiaaliseen mediaan, jonka suhteen hän on aktiivinen. Lapset, nuoret, nuoret aikuiset ja ikäihmisetkin ovat tänä päivänä somessa.

– Kun on tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa ja elää tässä ajassa, pääsee kärryille ja löytää sanoituksia elämään. Olen kaikenikäisten pappi ja viestittelen paljon nuorten kanssa.

KOTIJOULUSSAAN Pesonen on jäänyt koukkuun jouluseimen rakentamiseen, mikä on pitkäaikainen perinne suvussa. Seimestä löytyy kerroksellisuutta eri aikakausien tuotteiden myötä mummon Israelista tuomista kameleista nykyajan legoihin.

– Nykyisyyttä ja iäisyyttä, vanhaa ja uutta; herää kysymyksiä ja ajatuksia: minä voin olla seimellä.

Kesällä kirkkoherrana aloittanut Johanna Pesonen tiesi kokemuksesta mihin ryhtyi: edessä on työtä ja tekemistä. Heinäkuun alussa voimaan tullut kirkkolain uudistus teetti alkuun odotettua enemmän töitä. Tärkeä ja herkkä pyhäinpäivä oli yksi iso rypistys ennen joulua, johon hän paljastaa oman unelmareseptinsä.

– Paljon lunta, kynttilän valoa, perhe ja läheiset, joulun sanoma, herkkuja.

Jaa artikkeli: