Olimme vieraassa maassa 442 kilometriä Suomesta, joten yökarkailut eivät olleet ongelma. Todellisen haasteen muodosti kielimuuri. Vaikka viron kieli on sukulaiskieli, se on ihan riittävän erilainen.
Virossa järjestetty Kouvolan seurakuntayhtymän rippikoululeiri alkoi tiistaina 26. heinäkuuta kello 4.30, kun lähdimme matkaan Kouvolan seurakuntakeskuksen edestä. Leirimme päiväohjelma ei poikennut olennaisesti perusleirin versiosta: aamiainen, lipunnosto, aamuhartaus, oppitunnit, lounas, leirijumalanpalvelus, oppitunnit, päivällinen, raamattutunnit, päivän ryhmäkilpailu, vapaa-aika ja saunominen, iltapala, lipunlasku, iltaohjelma, iltahartaus, ja nukkumaan.
Kuitenkin leirimme oli toki poikkeuksellinen joissakin seikoissa. Ensinnäkin kaikki leiriläiset olivat tyttöjä – kaikki 24. Onneksi meillä oli mukana nuorisotyönohjaaja Eveliina, kesäteologi Johanna, kanttori Timo sekä isoset Jadeliina, Misa, Anniina, Toni, Matias ja Milla, jotka omalla läsnäolollaan ja taidolla saivat kaikki viihtymään uusissa olosuhteissa. Oli ilo huomata, miten nuoret saivat olla vapaasti omana itsenään, eikä kukaan jäänyt porukasta syrjään.
Leirimme sijainti oli sekin poikkeuksellinen. Olimme vieraassa maassa 442 kilometriä Suomesta, joten yökarkailut eivät olleet ongelma. Todellisen haasteen muodosti kielimuuri. Vaikka viron kieli on sukulaiskieli, se on ihan riittävän erilainen. Googlen kääntäjä pelasti meidät useaan otteeseen – varsinkin aterioiden yhteydessä, kun piti selvittää mistä aineista jokin ruokalaji on tehty.
Paikallinen kirkkoherra ja lääninrovasti Anti Toplaan toimi oppaana, kun kävimme katsomassa erästä hyvin vanhaa kivikirkkoa sekä Kaalin kylän kraatteria. Kävimme lauantaina Saarenmaan pääkaupungissa Kuressaaressa. Kaupunkikäynnin jälkeen leiriläiset saivat mahdollisuuden uida tovin Kuressaaren lämpimissä rantavesissä.
Kuressaarelaiset nuoret vierailivat leirillä toisen leiripäivän iltana. He osallistuivat iltaohjelmaamme ja jäivät iltahartauteen. Hauskaa pidettiin ja opimme jotain uutta toisiltamme.
Minä ja muut leirin vetäjät toivomme, että leiristä on jäänyt onnellisia, rohkaisevia ja opettavaisia kokemuksia nuorillemme. Mutta toivomme ennen kaikkea, että nuoret ovat oppineet kristinuskon olevan ytimeltään iloinen asia, joka kantaa läpi elämän.
Jaa artikkeli: