Jouko Leppänen näkee oman kylän identiteetin säilyvän yhteen liittyvissä seurakunnissa. Monet jouluperinteet pysyvät rakkaina muistoina, vaikka ovat karsiutuneet omasta joulusta.
Pienenä poikana Reisjärven seurakunnan toimintaan lähtenyt Jouko Leppänen aloitti kanttorina 13-vuotiaana, ja vuotta vanhempana hän toimi kesäkanttorina koko kesän. Siihen aikaan jumalanpalveluksessa oli eri fiilinki.
– Saarna oli mahtipontinen ja aiheutti kylmiä väreitä kuulijoissa. Tämän päivän rokki- ja hulabaloomeininki ei iske, ja on jo liikaa kevennetty versio.
Joka tapauksessa Leppänen kaipaa jumalanpalveluskäytäntöön muutosta ja elävöittämistä. Osa papistostakin on hänen mukaansa samaa mieltä ja pitää käytäntöä vanhanaikaisena.
– Jumalanpalvelus on suoritus, joka pitää tehdä. Uudistumiselle on tilausta ja tarvetta.
Leppänen viittaa uudistustarpeella kirkkoon kuuluvien ihmisten yhä laskevaan määrään. Tämän päivän nuoria ei kiinnostaa ylipäänsä liittyminen järjestöihin ja yhdistyksiin. Toisaalta nuorisotyö on kirkon ja seurakuntien voimavara.
– Kouvolassa nuorisotyö on virkeää ja muun muassa rippikoulut vetävät hyvin. Rippikoulu onkin hyvä ja toimiva esimerkki onnistuneesta muutoksesta.
USKONNOLLISEKSI ihmiseksi tunnustautuva Leppänen on Kouvolan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Seurakunnan ja kunnan luottamustoimet ovat hänelle tuttuja jo vuosien ajalta. Ja jatkuvat, mikäli luottamusta yhä löytyy.
Seurakuntayhtymän kuuma peruna pyörii viiden seurakunnan mahdollisen yhdistymisen ympärillä. Selvitystä varten perustettu työryhmä on tehnyt Leppäsen mielestä erittäin perusteellista työtä. Vaan mitä mieltä hän itse on asiasta?
– Olen ollut kahden vaiheilla, viime aikoina olen kääntynyt yhdistymisen puolelle. Se on taloudellisesti parempi ratkaisu, ja talous ohjaa seurakuntienkin toimintaa. Meillä talous on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna vaikka kaupunkiin ja hyvinvointialueeseen.
Toiminnallinen näkökulma kulkee päätöksenteossa tiiviisti talouden rinnalla. Leppänen näkee tilanteen yhdistymisen osalta myönteisenä.
– Ihmiset mieltävät aidosti kotiseurakunnat tärkeiksi. Arvioin yhdistymisrakenteen perustuvan kappeliseurakuntiin, jotka pyörittävät paikallista toimintaa ja pitävät siten oman kylän identiteettiä yllä.
LAPSUUDEN jouluperinteet Pohjanmaalla sisälsivät Leppäselle monta tärkeää yksityiskohtaa. Koulun joulujuhla, äidin jouluvalmistelut ruoan ja pullan tuoksuineen, kuusen haku ja koristelu, joulupukki, joululaulut. Kun hän muutti vuonna 2003 Kouvolassa nykyiseen asuntoonsa, sinne koristeltiin vielä kaksi kuusta, mutta ei enää.
– Lapsuuden perinteet ovat karsiutuneet kaikki pois. Minulle adventtiaika kynttilöineen ja mahtavine virsineen on puhuttelevampi kuin joulu. Minulla on kaksi joulutraditiota, jouluaattoyön messu Pietarin kirkossa ja ortodoksinen jumalanpalvelus Tapaninpäivänä.
Evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä Leppänen myöntää olevansa myös kirkkoelämän sekakäyttäjä. Roomalais- ja kreikkalaiskatolisuus ovat yhtä hyviä kirkkokuntia ja lähestyvät jouluyön mysteeriä eri kulmasta mahtavan musiikin säestyksellä.
Musiikki-ihmisenä tunnetusta Leppäsestä on harmi, että radiossa alkaa soida joulumusiikki jo viikkoja ennen joulua. Hänellä kun on radio aina auki, myös nukkuessa. Kansakoulussa musiikin opettajana toiminut äiti on tehnyt häneen suuren musiikillisen vaikutuksen.
– Etsin laulukirjoista harvinaisempia lauluja, joista yksi suosikkini on ”Oi terve armas tähti”. ”En etsi valtaa loistoa” ja ”Arkihuolesi kaikki heitä” ovat toki aina mieluisia kuultavia.