Jorma Kuivalahti vaalii suvun historiaa, rakentaa käsillään kaikkea koruista taloihin ja harjoittelee pyhäinpäivän konserttiin Faurén Requiemia.
Kun käsityön sekatyöläinen Jorma Kuivalahti havaitsee jonkin käytännön tarpeen tai pulman, jää kuva pyörimään hänen päähänsä. Irti siitä pääsee vain suunnittelemalla ja tekemällä. Siis tuumasta toimeen.
”Asetun muokkaamaan ratkaisua paikalleni silmät kiinni. Visualisoin valmiiksi ja alan sitten toteuttaa – eri materiaaleja ja tekniikoita tarpeen mukaan yhdistellen”, Kuivalahti kertoo.
Asia kirkastuu, kun näkee hänen kättensä töitä – esimerkiksi nerokkaan kultasepänpöydän tai mekanismin, jolla järvenselälle ojentuvan laiturin voi helposti koota ja kasata tai säätää sen korkeutta menemättä kylmään veteen.
Päätyö ammattioppilaitos Hyrian puu- ja rakennusalan opettajana vie Kuivalahden Riihimäen vankilaan, jossa järjestetään rakennus-, auto- ja metallialan ammatillista koulutusta vangeille.
”Aluksi vierastin vankilaa, mutta sitten totesin, että helpommalla pääsee”, Kuivalahti naurahtaa.
”Monella on jo olemassa pohjaa opinnoilleen, eikä heitä tarvitse houkutella paikalle. Vähän hätäisiä pojat ovat, vaikka koitan sanoa, että mihinkäs tässä on kiire.”
ihmisyyden ohjelma
Kuivalahden taidoille riittää kysyntää omakotitalossa Kaurialassa ja Hattulan Vuohiniemessä sijaitsevassa lapsuuden kodissa, perheen kesäpaikassa. Entisaikojen rinkimäinen pihapiiri käsittää nykyisellään 1967 rakennetun tiilitalon sekä Jorman synnyinkodin, josta on tehty museo. Vuohiniemessä on myös oma verstas.
Museokotiin astuminen on aikahyppy. Vanhan hirren ja materiaalien tuoksu on vahva, ikkunoista siivilöityy valoa hämäriin huoneisiin, tuvassa ovat kangaspuut sekä rukki ja muut langan valmistuksen välineet, esillä on vanhoja itsetehtyjä esineitä. Käsityötaitureita on suvussa ollut myös aikaisemmissa polvissa! Kirjotussa kodintaulussa lukee: Tunne itsesi, tunne Jumala. Se on ihmisyyden paras ohjelma.
Tärkeä paikka on myös Vuohiniemen kappeli, jonka puuhamiehenä Jorman vaari oli sen rakentamisen aikaan.
”Se on kotokirkko, jossa on käyty pääsiäiset, juhannukset ja joulut.”
laulu aina läsnä
Laulamisen aina läheiseksi kokenut Vanajan kamarikuoron kakkosbasso innostui itsekin liittymään kuoroon, kun lapset harrastivat kuorolaulua Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kuoroissa. Samalla hoitui puheäänen huolto leipätyötä varten.
”Kaikki neljä lastamme ovat syntyneet laulavina. Olen lukenut satuja ja laulanut heille kaikille pienestä pitäen – oikeilla ja keksityillä sanoilla.”
Kuivalahti jakoi osaamistaan kuorojen hyväksi muun muassa rakentamalla myyntikärryt, pöydät ja penkit yhdistyksen osastolle Keskiaikafestivaaleille. Kuivalahden vaimo Anne Behm on toiminut pitkään seurakunnan lasten ja nuorten kuoroja tukemaan perustetun yhdistyksen erilaisissa tehtävissä.
tuloksena musiikkia
Vanajan kamarikuoro valmistelee tulevan pyhäinpäivän konserttia, jossa he laulavat Gabriel Faurén Requiemin.
”Useamman säveltäjän Requiemit ja Stabat Materit on tullut esitettyä. Vitsailemmekin sillä, että taas on käytetty samaa runoilijaa.”
Faurén teos on Kuivalahden mielestä ”nätti kuin mikä”.
”Siinä ei ole revittelyä, mutta kylläkin vaikeita juoksutuksia. Jossain kohtaa harjoituksia laulut sitten loksahtavat kohdalleen. Kun vielä orkesteri on mukana, niin tuloshan kuulostaa musiikilta! Äänitän konsertit päästäkseni kuulijan paikalle. Paras palkkio on näin varmistaa onnistuminen – eikä tarvitse luottaa vieraan saatikka tutun sanaan.”
Jaa artikkeli: