Surun jakaminen on ihmisen perustarve

Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Koskettamisen kaipuu on pakottanut etsimään erilaisia tapoja surra ja jakaa surua.

Pyhän yllättämä

Pyhiinvaellus tarkoittaa usein johonkin tiettyyn pyhään paikkaan vaeltamista, sisäisesti kääntymistä kohti Jumalaa. Kulkurista pyhiinvaeltajan erottaa päämäärä. Annastiina Papinaho kääntää esiin uudenlaisen perspektiivin: kun pyhiinvaelluksen kohde tai kaipaus on tiedossa, kulkija on jo perillä. Oleminen on tekemistä tärkeämpää. Hänen käsityksensä pyhiinvaelluksesta ei ole suorittaminen, tavoitteen saavuttaminen saatikka kilpailu.

Labyrintti – antaudu johdatukseen

Ikivanha pyhiinvaelluksen ja koko elämän symboli, labyrintti, tarjoaa mahdollisuuden harjoitella itseymmärryksen kasvattamista ja Jumalan lahjojen vastaan ottamista.

LUPA SURRA, OIKEUS TOIVOA – ympäristöahdistuksen tunnekartasto

Ympäristön tila herättää meissä vahvoja tunteita, silti emme aina puhu niistä. Tarve käsitellä tunteita ei kuitenkaan poistu vaikenemalla. Tunteiden kohtaaminen vie kohti elävämpää elämää, kertoo ympäristöahdistuksesta kirjan kirjoittanut Panu Pihkala.

Uutta luova perinteen vaalija

Jorma Kuivalahti vaalii suvun historiaa, rakentaa käsillään kaikkea koruista taloihin ja harjoittelee pyhäinpäivän konserttiin Faurén Requiemia.