Monen nuoren elämä on muuttunut kertaheitolla opiskelujen alkaessa. Yksi heistä on Iida Takkula. Kaikki on uutta asunnosta ja paikkakunnasta opintoihin ja ihmisiin.
Bio- ja elintarviketekniikan opintoja Hämeen ammattikorkeakoulun Visamäen kampuksella aloittavan Iida Takkulan sielu ei ole vielä saapunut Hämeenlinnaan Oulusta, missä nuori nainen on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa.
Iidalla ei ollut selkeää unelmaa tulevaisuuden ammatista, ja hänen suunnitelmanaan oli pitää välivuosi lukion jälkeen.
– Valitsin hakuoppaista sopivimman tuntuiset alat, enkä valmistautunut pääsykokeisiin. Sitten sainkin tiedon, että olen saanut opiskelupaikan suoraan ylioppilastodistuksen arvosanoilla, Iida naurahtaa.
– Mutta vaikka olinkin jo asettunut ajatukseen välivuodesta, toivon alan imaisevan mukaansa. Onhan osoitus sen kiinnostavuudesta, että olen sen valinnut ja tänne hakenut.
Muutossa Hämeenlinnaan auttoivat äiti Elisa ja Iidan kolme sisarta Aino, Kaisa ja Eedla. Uusi asunto Visamäessä pantiin tyttöporukalla kuntoon ja aikaa jäi myös aurinkoisen viikonlopun viettoon yhdessä. Iida jäi viikoksi yksin Hämeenlinnaan, opinnot eivät olleet vielä alkaneet.
– Oli ihana ilma. Tutustuin ympäristöön pyöräilemällä paljon ja hommasin kirjastokortin. Tykkään ottaa omaa rauhaa, ja siksi yllätyin, että niin pian tuli yksinäinen olo. Päivissä ei ollut vielä opintojen tuomaa rutiinia ja sisältöä, piti keksiä mitä vielä voisin tehdä. Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa, Iida kuvailee.
Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa.
Kaikki Iidan läheiset ystävät pitävät välivuotta ja asuvat Oulun seudulla. Hämeenlinnassa ja lähistöllä ei ole entuudestaan tuttuja ihmisiä.
– Olemme puhuneet, että sen sijaan minun luokseni voi tulla, Hämeenlinna on myös hyvä paikka tehdä helposti retkiä lähikaupunkeihin.
Pienet pyhiinvaellukset
Luonnossa ikänsä liikkunut Iida lähestyy uutta kotikaupunkiansa ulkoilureittien kautta. Oppilaitostyön pastori Jaana Lehtonen on suunnitellut opiskelijoille tapahtumia, joissa tutustutaan Hämeenlinnan kauniiseen luontoon ja ulkoilumaastoihin. Lehtonen on myös liikunta-agentti, jonka vastuualueena on kartoittaa ja kehittää seurakunnan tarjoamia liikuntamahdollisuuksia.
– Kunnioitamme Jumalan luomistyötä huolehtimalla itsestä, omasta hyvinvoinnista sekä nauttimalla luonnon tarjoamista mahdollisuuksista, Jaana kertoo.
Joka kuun viimeinen torstai Jaana ohjaa pienen pyhiinvaelluksen Ahveniston kauniissa kansallispuistossa.
– Tarkoitus on päästää metsälenkillä irti arjen kiireistä, keskittyä etsimään pyhän kokemusta ja Jumalan läsnäoloa. Kävelyn aikana on tarjolla erilaisia harjoitteita, joista lempparini on keskittyä kuuntelemaan luonnon ääniä sen sijaan, että kuuntelisi pään sisäisiä vaatimuksia.
Vaelluksen lopuksi on mahdollisuus keskusteluun ja yhteiseen rukoukseen, mutta Jaana korostaa, että kenelläkään ei ole mitään velvoitetta kertoa muille ajatuksistaan.
Keskitymme kuuntelemaan luonnon ääniä pään sisäisten vaatimusten sijaan.
Iida tuumii, että voisi hyvinkin tulla mukaan luontoretkille, koska se on hänelle tuttua ja mieluista toimintaa, mutta alue on vielä vieras.
– Nautin luonnossa kävelystä ja mietiskelystä niin yksin, kuin yhdessä toisten kanssa. Näissä tapahtumissa olisikin mahdollisuus molempiin: voi kulkea rauhassa itsekseen omien ajatusten kanssa, mutta myös tutustua muihin ja jakaa ajatuksia. Sellaista rentoa yhdessäoloa ja luonnosta nauttimista. Tällaisten tapahtumien kautta voisi mahdollisesti tavata muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia.
Opiskelijoiden oma pappi
Iida vinkkaa, että opiskelijan asunnon nurkassa on pakastin, jonne hän lapsesta saakka kotimetsässä marjassa käyneenä toivoisi talteen luonnon antimia. Jaana innostuu välittömästi.
– Loistava idea, voimme ottaa ohjelmaan myös marja- ja sieniretket! Toivon, että sinä ja monet muut löytäisivät tiensä näihin juttuihin ja että järjestämäni toiminta on sellaista, mitä opiskelijat toivovat, hän sanoo.
Opiskelijapappi toivoo myös, että opiskelijat kokevat hänet helposti lähestyttävänä ja ottavat herkästi yhteyttä kaivatessaan keskustelukumppania. Opiskelijapappi on vaitiolovelvollinen ja hän auttaa kaikkia uskontokunnasta riippumatta.
– Usein keskustelun teemoja ovat jaksaminen, yksinäisyys, ihmissuhteet ja hengelliset asiat. Mutta minulta voi kysyä myös vaikkapa vinkkejä asioiden hoitoon tai harrastusmahdollisuuksiin Hämeenlinnassa, Jaana rohkaisee.
– On hyvä, että opiskelijoilla on oma pappi. Silloin tulee ihan varmasti paljon helpommin otettua yhteyttä, jos jokin asia vaivaa, Iida toteaa.
”Nähdään metsässä”, Iida ja Jaana hymyilevät toisilleen haastattelun päätteeksi.
Jaa artikkeli: