Jyväskylän kaupungin liikuntakoordinaattori Kari Häkkinen
hiihtää huviksi, hyödyksi ja vähän työnkin puolesta.
Mitä liikuntakoordinaattori tekee?
Olen vastannut Jyväskylän ulkoilualueiden suunnittelusta ja kunnossapidosta 1970-luvun lopulta lähtien. Se on aika laaja toimenkuva, sisältää luontopolut, laavut, nuotiopaikat ja muut luonnossa liikkumisen puitteet. Talvella sitten isoimpana latuhommat.
Millaisia latuja Jyväskylästä löytyy?
Jyväskylässä on kymmenen ulkoilualuetta ja niillä valaistuja reittejä, jotka ovat talvisin hiihtokäytössä. Valaistuja hiihtoreittejä tulee yhteensä yli 100 kilometriä. Lisäksi on valaisemattomat ladut, jääladut sekä koulujen, päiväkotien ja haja-asutusalueiden ladut – parhaimpaan talviaikaan kunnossapidettävää latua on noin 500 kilometriä.
Miten latuja tehdään?
Meillä on käytössä seitsemän isoa latukonetta, ja osa laduista hoidetaan moottorikelkoilla. Latuja lähdetään kunnostelemaan sitä mukaa kuin lunta tulee, ja joka aamu työ täytyy miettiä olosuhteiden mukaan. Hektistä aikaa, tämä talvi.
Ovatko talvet muuttuneet?
Kyllä, talvet ovat noin kolmessakymmenessä vuodessa lyhentyneet keskimäärin kuukaudella. Meillä on tilastoitu hyvät hiihtopäivät sen mukaan, koska latujen kunnostus on aloitettu syksyllä ja lopetettu keväällä. 1980-luvulla oli joka vuosi 120–130 hiihtopäivää, 2010-luvulla ei yli 100 hiihtopäivän vuosia ole ollut juurikaan.
Kerro omasta hiihtoharrastuksestasi?
Olen hiihtänyt koko ikäni, ja edelleen hiihtelen lähes päivittäin sen minkä jaksan. Meillä on sellainen ukkoporukka, jonka kanssa on hiihdetty yhdessä vuosikymmenet. Pikkuhiljaa pidennellään matkoja, pisimmillään tavoitteena on hiihtää kerran talvessa Vaajakoskelta Laukaaseen ja takaisin. Keväällä tykkään nautiskeluhiihdosta, kun pääsee jäälle tai hankikannolle. Eväät mukaan ja ajan kanssa luontoon.
Miksi hiihtäminen kannattaa?
Kun hiihtolenkin jälkeen kotona toipuu ja nautiskelee olostaan, niin onhan se hieno fiilis. Ulkoilun jälkeen tulee myös syötyä ja levättyä hyvin. Kunto alkaa kehittyä, ja on siinä se sosiaalisuuskin: mukava nähdä kavereita, hiihdellä ja höpötellä. Se on tosi kokonaisvaltainen juttu.
Kuinka innostaa lapsi ladulle?
Samaa juuri mietin oman lapsenlapsen kanssa. Pitäisi varmaan olla sellaista elämyksellisyyttä, eivätkä ladut saa olla liian vaativia. Ladun majalta ja Halssilan hiihtomaasta löytyy lapsille hyvät olosuhteet. Ladun majalla on 1,2 kilometrin latu, Pikkukakkonen, ja Halssilassa lastenlenkki on 300 metriä pitkä. Siellä voi myös välillä laskea pulkalla ja tehdä vaikka tulet ja paistaa makkaraa.
Laturaivo, totta vai tarua?
Kyllä siinä osa on totta, mutta osa on pelkkää legendaa. Tilanteita syntyy, kun ladulla kävellään tai ulkoilutetaan koiria, tehdään jotain muuta kuin hiihdetään. Ja kyllä hiihtäjien välilläkin joskus leimahtaa. Sellaiset hiihtoniilot, joille hiihtäminen on lähes pyhä toimitus, suuttuvat jos joku tumpeloi edessä. Mutta ei sitä niin paljon ole, että pelätä kannattaisi. Ei hiihtämistä sen takia kannata jättää.
Ajankohtaiset tiedot laduista ja hiihto-olosuhteista osoitteessa: jyvaskylanseutu.fi/latuinfoJaa artikkeli: