Tuunausta ja tarkkaan hiottua sommittelun taidetta.
Uusi merkki ei kiinnity Ann-Mari Karhusen opiskelijahaalariin ihan summamutikassa. Päinvastoin, kun luokanopettajaopiskelija on saanut tai ostanut merkin, pohtii hän jokaisen kohdalla huolella, mihin kohtaan haalareita se sopisi tyylikkäimmin.
– Minulla on sellainen tekniikka, että laitan etupuolelle sellaiset, jotka haluan itse nähdä. Ja sitten haalareiden takapuolelle ne, jotka haluan muiden huomaavan, Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Karhunen selventää.
– Olisi tylsää, jos päällä olisi vuosikausia pelkät tyhjät haalarit, joissa ei olisi merkkejä ollenkaan.
Opiskelijahaalarit ja niiden merkit ovat olennainen osa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden identiteettiä. Jo haalareiden väri viittaa siihen, mitä alaa asusteen kantaja mahdollisesti opiskelee.
– Minulla on nämä punaiset haalarit, joista voi arvata, että opiskelen luokanopettajaksi. Muutamalla muullakin ainejärjestöllä on sama väri, mutta on kivaa, kun voi jo heti vähän päätellä, millä alalla vastaantuleva saattaa olla, Karhunen tuumaa.
Merkit haalareihin kerätään eri paikoista.
– Niitä saadaan ilmaiseksi erilaisilta messuilta, tai ostetaan kaupoista ja netistä. Joskus niitä voi saada käytettyinä tai niitä vaihdellaan kavereiden kanssa.
Haalareihin ommeltavat merkit voivat Karhusen mukaan kertoa opiskelijasta jotakin pintaa syvemmältä. Ne paljastavat asioita, joista haalareihin sonnustautunut pitää. Jokaisen mieltymyksiä, suosikkipaikkoja ja ainakin joidenkin kohdalla jopa arvoja.
– Minulla on esimerkiksi tämä Argentiinan lippu, joka kielii siitä, että olen asunut maassa ennen kuin tulin Jyväskylään opiskelemaan. Ja toisena maatunnuksena Australian lippu, koska olin siellä kuusi kuukautta opiskelijavaihdossa.
– Merkkiteksti ”Helsinki” kertoo puolestaan siitä, mistä olen alun perin kotoisin. On tavallista, että opiskelijoilta löytyy juuri tällainen oman kotipaikkakunnan merkki.
Haalarimerkit ommellaan itse käsin haalareihin. Ompelukoneen käyttö on siis kielletty.
– Siihen menee aika paljon aikaa, mutta sitä oli kiva tehdä opiskelijakavereiden kanssa.
Karhusen haalareista löytyy viestejä herkuttelusta, humoristisia lausahduksia sekä jopa viittaus uskoon.
– Yksi suosikeistani ovat herkkuapprojen merkit. Niitä saa tapahtumasta, jossa kierretään herkuttelemassa kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa, ostetaan sieltä jotakin 2–3 eurolla ja saadaan passiin leima.
Karhunen on mieltynyt myös vähän harvinaisempaan, säteilevän sähkölampun haalarimerkkiin. Se kertoo hänelle tärkeäksi muodostuneesta Lumina-toiminnasta.
– Kokoonnumme Lumina-porukalla, ekumeenisesti ja avarasti, kerran viikossa yliopistolla tutkimaan kristinuskoa.
– Tämä merkki on siis minulle tärkeä siksi, että se kuvaa arvojani ja uskoani, Karhunen pohtii.
Humoristisempaa osastoa viidennen ja viimeisen lukuvuoden opettajaopiskelijan haalareissa edustaa tunnettu tonnin seteli -meemi, kuva koomikko Heikki Silvennoisen naamasta.
– Silvennoinen on vaan tosi huvittavan näköinen. Ja kun alla on vielä teksti ”positiivisen vuorovaikutuksen ammattilainen”, saa tämä merkki minut aina hyvälle tuulelle.
Myös Jyväskylän seurakunnalla on erilaisia haalarimerkkejä, joita voi saada palkinnoksi muun muassa opiskelijatapahtumissa. Merkit on suunnitellut Anni Suuronen.