Erityisluokanopettaja Anu Alenius-Taipaluksen pitkä pesti luottamushenkilönä päättyy vuoden vaihteessa. Uusille päättäjille hän toivoo valmiutta tehdä kompromisseja ja punnita olennaista.
Sunnuntaina 18.11. Korpilahden kirkolla äänestäjiä otti vastaan tyytyväisen näköinen nainen. Näihin vaaleihin ei seurakunnan luottamushenkilönä pitkään toiminut Anu Alenius-Taipalus itse asettunut ehdolle – lapset ovat pieniä vain kerran.
Kaksitoista vuotta sitten Korpilahden seurakunnan kirkkovaltuustoon valittu Alenius-Taipalus päätyi seuraamaan näköalapaikalta seurakuntaliitosta.
– Kun ryhdyin Korpilahden seurakunnan luottamushenkilöksi, minua kiinnosti lähinnä ruohonjuuritason toiminta. Pari vuotta myöhemmin olinkin mukana isoa seurakuntaliitosta neuvottelevassa työryhmässä. Yhdistyneen Jyväskylän seurakunnan luottamustoimeen lähdin ikään kuin Korpilahden äänitorvena.
On oltava valmiutta olennaisen punnitsemiseen ja kompromisseihin, jos ne hyödyttävät kokonaisuutta.
Aluksi tuoreen valtuutetun näkökulma piti sisällään vain ”pienen osan Korpilahden pohjoisilta kyliltä”, mutta pikkuhiljaa maisema on laajentunut kattamaan koko Korpilahden ja Jyväskylän.
– Siitä tuleekin mieleen sellainen vinkki uusille päättäjille, että kannattaa pyrkiä näkemään asiat koko seurakunnan näkökulmasta. Ettei mielessä olisi vain se oma alueseurakunta, työmuoto tai muu pieni piiri, vaan Jyväskylän seurakunta kokonaisuutena. On oltava valmiutta olennaisen punnitsemiseen ja kompromisseihin, jos ne hyödyttävät kokonaisuutta.
Korpilahden alueneuvostossa Alenius-Taipalus on päässyt viime vuosina kommentoimaan muun muassa kotikirkon korjaamiseen liittyviä asioita ja aluekappalaisen valintaa.
– Kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa on sitten käsitelty suurempia linjauksia, seurakunnan toimintasuunnitelmia, talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Olemme miettineet myös seurakunnan leirikeskusten tilannetta: millä tavalla leiritoimintaa rakennetaan, mitkä työalat leirikeskusta yleensä tarvitsevat?
Välillä pelkään, että seurakunnan elämä keskittyy vähän liikaakin kiinteistöihin ja seinien ylläpitämiseen.
Seurakunnan kiinteistöasiat herättävät ihmisissä valtavasti kiinnostusta. Alenius-Taipalus huokaisee.
– Välillä pelkään, että seurakunnan elämä keskittyy vähän liikaakin kiinteistöihin ja seinien ylläpitämiseen. Tuntuu, että Sanan julistaminen ja opettaminen jää vähemmälle, ja kuitenkin se on seurakunnan keskeinen tehtävä.
Jatkossa Alenius-Taipalus haluaa olla mukana – tavallisena rivijäsenenä – kirkossa, joka on kiinni arjessa ja pitää ihmisistä huolta.
– Myös perinteet ovat tärkeitä, ne tuovat pysyvyyttä. En halua mitään jämähtänyttä kirkkoa, mutta kyllä se perinne, mikä Raamatusta tulee on todella tärkeä asia.
Jaa artikkeli: