”Ilmapiiri on nuorekas ja kevyt”

Tietokirjailija Ville-Juhani Sutinen istuu Jyväskylän yliopiston kampusalueen kulmalla, punaisen riihen portailla, pohtien mitä ihmettä oikein on jyväskyläisyys. Taavettilan riihi on mainio paikka pohdintaan, sillä tämän lähemmäksi Jyväskylän historiaa on vaikea päästä. Riihi on nähnyt vuodesta 1833 lähtien paljon, muun muassa Jyväskylän kaupungin perustamisen vuonna 1837 ja sen kasvun pienestä ja rähjäisestä puutalopahasesta nykyaikaiseksi, modernien kivi- ja tornitalojen verhoamaksi maakuntakeskukseksi.

Tämä on huippupaikka sellaiselle, joka ei ole oikein kotoisin mistään ja on kotonaan kaikkialla.

Jyväskylä tunnetaan siitä, ettei sillä oikein ole identiteettiä. Jopa sen suuret nimet, kuten Matti Nykänen ja Miljoonasade-yhtye, ilmentävät monen mielikuvissa ennemmin yleissuomalaisuutta. Kaupunki oli Sutisen luonnehdinnan mukaan pitkään pelkkä Laukaan lähiö. Vanhoja matkaoppaita lukenut tietokirjailija huomasi, että vielä vuonna 1900 kaupungista ei löytynyt juuri muuta kerrottavaa kuin puutalot ja harju.

Ja yhä vieläkin kaupunkia leimaa nuoruus.

– Tämä on huippupaikka sellaiselle, joka ei ole oikein kotoisin mistään ja on kotonaan kaikkialla. Siis nykysuomalaiselle, Sutinen naurahtaa Taavettilan rappusilla.

Innostus jyväskyläläisyyden olemuksen pohdintaan kumpusi paitsi muutosta kaupunkiin viitisen vuotta sitten, myös suomalaisten heimoidentiteettejä pohtivan tietokirjan kirjoittamisen myötä.

Sutisen Matkalla Suomeen – tarinoita heimojen maasta kuvailee tietokirjan ja proosatekstin yhdistelmällä Suomen eri alueiden ominaispiirteitä, yhtä aikaa pilke silmäkulmassa ja syvällisesti.

Kirjassa Jyväskylä ja Keski-Suomi uppoavat aivan omaan kategoriaansa. Kun naapurikaupungeissa, kuten Kuopiossa ja Tampereella, on vahva omakuva ja perinnetietoisuus, Jyväskylä ja Keski-Suomi kulkevat teoksessa ”keksittyinä” paikkoina. Maakuntaidentiteetti on syntynyt seudulla huomattavan myöhään 1800-luvulta lähtien. Sitä ennen ja pitkään sen jälkeenkin oltiin Savon ja Hämeen rajaseudulla.

– Keski-Suomi oli kirjaa kirjoitettaessa helppo tunnistaa vastikään keksityksi alueeksi, jossa melkein kaikki ovat kotoisin muualta. Keskus, Jyväskylä, on siisti sivistys- ja opiskelijakaupunki, josta tunnen vain yhden ihmisen, joka on alun perin syntynyt täällä. Hän on minun vaimoni, Sutinen nauraa.

Ville-Juhani Sutinen kuvailee itseään tyypilliseksi modernin ajan suomalaiseksi. Heimoidentiteetti on haalistunut ja nurkkapatriotismi ei tunnu omalta jutulta.

– Vaikka tunnen itseni eniten satakuntalaiseksi, vahvaa linkittymistä johonkin yhteen paikkaan tai seutuun ei ole. Olen syntynyt Helsingissä, muuttanut 2-vuotiaana Satakuntaan Kokemäelle ja vieraillut lapsuudessa isän luona usein Pohjois-Savossa Iisalmessa.

– Asun nyt toiseen otteeseen Jyväskylässä, jonne tulimme vaimoni kanssa töiden takia. Siinä välissä asustimme muutaman vuoden muun muassa Berliinissä ja Berkeleyssä San Franciscon seudulla.

Nykyistä kotikaupunkiaan Sutinen kuvaa kaikenlaiset tulijat hyvin vastaanottavaksi ja vieraanvaraiseksi.

– Täällä ei tosiaankaan ole sellainen tunne, että olisi tullut kenenkään natiivin touhuja häiritsemään. Ilmapiiri on nuorekas ja kevyt. Muukalaista ei katsota kieroon, Sutinen kehuu.

Kirjailija on pannut merkille, että ylipäätään suomalaisilla kaupungeilla, Jyväskylä mukaan lukien, on tänä päivänä aivan kuin pakottava vimma mainostaa itseään moderneina, urbaania sykettä tulvivina ”cityinä”.

Kaupunkia ja varsinkin sen ympäristöä määrittävät hakkuut ja puunjalostusteollisuus.

– Mainoskuvissa ja -teksteissä pyöritään keskustojen valoissa ja muutaman tornitalon ympärillä, mutta jos lähdetään kävelemään tuosta ytimestä 20 minuuttia, ollaankin ihan pöpelikössä, Sutinen nauraa.

– Toisaalta luontoa korostetaan mainonnassa paljon, mutta sekin nähdään hyödyn, matkailun ja markkinoinnin silmälaseilla. Luonto on yhtä ”luontoelämystä”.

Sutinen on poiminut kirjaansa yllättävän näkökulman Jyväskylään. Vaikka seminaari ja sivistys värittävät mielikuvaa kaupungista, sen vaurauden on luonut – ja jäljen lähiluontoon jättänyt tekijä – metsäteollisuus.

– Kaupunkia ja varsinkin sen ympäristöä määrittävät hakkuut ja puunjalostusteollisuus. Jyväskylä rikastui ja kasvoi aikoinaan pitkälti tämän bisneksen ansiosta.

– Vaurastumisen kylkiäisenä kaupunkiin kehkeytyi sitten joutilas luokka, jolla oli aikaa maakunnan ja kaupungin ominaisuuksien pohdiskelulle.

Metsäteollisuuden arvostus Jyväskylän seudulla näkyi muun muassa siinä, että Keski-Suomessa vieraillut Englannin kuningatar Elisabeth kärrättiin 1970-luvulla presidentti Urho Kekkosen vieraana ruutumekossaan ja kesähatussaan lounaalle keskelle havupuiden siimestä.

– Kuningatar ei suostunut laittamaan metsurinkypärää päähän eikä syönyt aterialla murustakaan. Joi vain vissyä.

Jyväskylä on Suomen Amerikka. Heimojen, tapojen ja kielten sulatusuuni.

Sutinen löytää Jyväskylästä yllättävän monta yhtymäkohtaa entiselle kotipaikalleen, San Franciscolle.

– Lenkkeillessä Jyväsjärven ympäri kuvittelen usein olevani Berkeleyssä ja San Franciscon lahdella. Kuokkalan silta on ilmiselvästi Golden Gate, kirjailija hymyilee.

– Jyväskylä on toisin sanoen Suomen Amerikka. Heimojen, tapojen ja kielten sulatusuuni, jolla ei ole suurta menneisyyttä, mutta joka katsoo rohkeana tulevaisuuteen.

Rinnastus Amerikkaan on tehty kieli poskessa muttei ole aivan posketon.

– Jos jotain amerikkalaiset Jyväskylästä tuntevat, se on Alvar Aalto. Hänen kädenjälkensä leimaa kampusta, jonka suunnitteluun on otettu vaikutteita juuri Yhdysvalloista.

– Amerikkalaisilla kampuksilla ympäristöt on rakennettu samalla tavoin puistomaisiksi. Kun pysähtyy tarkemmin katselemaan ja havainnoimaan, niin vanha kampus puisine ja punatiilisine seinineen on aivan upea.

Vaikka kaupungin perinteet eivät ole vanhoja, kirjailija näkee siinä myös selviä etuja.

Paras tapa tutustua jyväskyläläisyyteen on mennä ottamaan löylyt yleiseen saunaan.

– Jyväskylä ja koko Keski-Suomi menee siihen slottiin, jossa on aina opittu syleilemään uutta. Vastikään tänne muuttanuttakin pidetään heti kaupungin asukkaana. Minua huvitti, kun minut tituleerattiin pian muuton jälkeen Keskisuomalaisessa jyväskyläläisenä kulttuuripersoonana.

Miten jyväskyläläisyyteen sitten pääsisi parhaiten kiinni? Miten tänne vaikkapa opiskelemaan tai muusta syystä muuttava voisi solahtaa suoraan kaupungin ytimeen?

Sutinen suosittelee vastatulleille vierailua yllättävissä paikoissa.

– Paras tapa tutustua jyväskyläläisyyteen on mennä ottamaan löylyt yleiseen saunaan. Siellä paikallisten juttuja kuunnellessa pääsee mainiosti kärryille siitä, mitä on jyväskyläläisyys. Sieltä löytyy hyvinkin juurevaa meininkiä.

”Sopivan kokoinen paikka”

Ari Häyrinen
– Jyväskylä on sopivan kokoinen paikka. En osaa sanoa, mitä on jyväskyläläisyys, en ole paikkaan kiinnittyvää tyyppiä.

– Täällä on poikkeuksellisen paljon hyviä maastopyöräilyreittejä ja metsissä luontopolkuja. Esittelisin kaupunkialueelta vieraalle ainakin hienon kampusalueen.

Aarni Häyrinen
– Minusta parasta Jyväskylässä on seikkailupuisto Laajavuoressa.

Emilia Lampi
– En asu Jyväskylässä, mutta minusta tämä tuntuu Suomen kulttuurien sulatusuunilta. Ihmiset ovat maanläheisiä, rauhallisia ja sopeutuvaisia.

– Ulkomaalaisille vieraille esittelisin täältä harjun, kampuksen ja sataman.

Jaa artikkeli: