Pelkoa ja hämmennystä tuntemattoman tulevaisuuden tai mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä – olipa kyse sitten omasta tai vielä syntymättömälle lapselle annetusta tehtävästä – ei vie pois toisten ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot, ohjeet ja odotukset. Elisabet ja Sakarias pitävät päänsä, sillä he tietävät, että Jumalalla on suuret suunnitelmat heidän lapselleen.
Kreetta Eskolan normaaliin viikko-ohjelmaan kuuluvat pop-up-tyyppinen Vaunujengi-kerho ja muskari. Niihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Tero Heikkilä kuljettaa usein lapsiaan kerhoihin. Seurakunnan päiväkerhoja hän kehuu lämminhenkisiksi ja mukaviksi.
Tuomas Kurttila edistää työkseen lasten asiaa, mutta joutuu olemaan reissutyön vuoksi poissa omien lastensa luota. Kotona ollessaan hän panostaa läheisyyteen ja lastensa kohtaamiseen.
Vitsaa vai ei? Kouluun, paimeneen vai tuulilasin pesijäksi? Perhe-elämä on kovasti erinäköistä maailman eri laidoilla. Enot, sedät, tädit ja isovanhemmat ovat osa perhettä. Paitsi ehkä Suomessa.
Isän puuttuminen perheestä merkitsee jatkuvaa huolta arjessa jaksamisesta ja lasten selviytymisestä. Se voi olla myös koko elämän jatkuvaa haikeutta ja kaipausta.
Karhusen perheessä on riittänyt huolta epilepsiaa sairastavasta Kasperista. Tällä hetkellä tunnelin päässä näkyy jo vahvasti valoa.
