Tuomas Kurttila edistää työkseen lasten asiaa, mutta joutuu olemaan reissutyön vuoksi poissa omien lastensa luota. Kotona ollessaan hän panostaa läheisyyteen ja lastensa kohtaamiseen.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan päivät etenevät minuuttiaikataululla. Haastattelupäivänä hän heräsi Helsingin kodissaan varhain lukemaan koti- ja ulkomaisia lehtiä. Ensimmäinen palaveri oli oikeusministeriössä kello 8. Tämän jälkeen hän allekirjoitti toimistonsa sivukonttorilla Helsingin Vuorikadulla vammaispalveluihin liittyvän lausunnon. Kello 10 hän muistutteli taksissa mieleensä ruotsin sanoja, koska oli menossa kirjamessuille keskustelemaan Pohjoismaiden ministerineuvoston uudesta julkaisusta ruotsiksi.
Messujen jälkeen Kurttila puhui tapaturmaisesti loukkaantuneiden tai vammautuneiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tukiyhdistys Tatu ry:n 15-vuotisjuhlissa. Hän viipyi juhlissa kaksi tuntia, jotta ehti kuunnella järjestön ja ihmisten kuulumisia.
Päivän viimeinen tapaaminen oli Maahanmuuttovirastossa, minkä jälkeen Kurttila tarkasti antamansa haastattelun hallituksen pakolaispolitiikasta. Kotiin päästyään hän luki vielä aineistoa ensi viikon Moskovan virkamatkaa varten.
Ura lasten, nuorten ja perheiden asialla
Kurttila on toiminut lasten, nuorten ja perheiden asialla koko uransa. Hän tutustui tähän maailmaan päästyään nuorena opiskelijana opetusministeriöön töihin.
– Siellä lasten, nuorten ja perheiden asiat tulivat työpöydälleni. Sen jälkeen ne eivät ole sieltä kadonneet.
Aloittaessaan lapsiasiavaltuutettuna vuonna 2014 Kurttila luopui monista luottamustehtävistään. Tämän hän koki selkeämmäksi sekä viranhoidon että ajankäytön kannalta. Keskisuomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävän Haukkalan säätiön hallitukseen hän kuitenkin suostui, kun häntä siihen pyydettiin.
Lisäksi Kurttila valittiin hiljattain Euroopan lapsiasiavaltuutettujen tulevaksi puheenjohtajaksi. Kotona hänellä on kolme koulu-
ikäistä lasta ja vaimo.
Näiden roolien yhdistäminen onnistuu Kurttilan mukaan rakastavan ja sovinnollisen perheen sekä osaavan ja innokkaan henkilökunnan ansiosta.
Entä mikä rooleista on hänelle tärkein?
– Ihminen on kokonaisuus monine eri rooleineen ja tehtävineen. Syvimmän tunteen minulle tuottaa isyys.
Etäyhteydenpito ei korvaa läheisyyttä
Tuomas Kurttila on yleensä kaksi päivää viikosta lapsiasiavaltuutetun toimistolla Jyväskylässä, ja työmatkoja kotimaassa ja ulkomaille on vuoden mittaan satoja. Reissussa ollessaan hän soittelee ja viestittelee jonkin verran perheensä kanssa.
– Etäyhteydenpito ei korvaa läheisyyttä, kosketusta, todellista keskustelua ja kohtaamista. Kun tähän on arjessa riittävästi aikaa, poissaolo on vähemmän dramaattista. Lapsia ja perhettä ei voi kauko-ohjata.
Vinkiksi muille paljon matkustaville vanhemmille hän toteaa, että jokaisella on velvollisuus elää mahdollisimman tasapainossa omien odotusten ja läheisten tarpeiden suhteen.
– Kenenkään elämä ei ole täydellinen, eikä kukaan ole täydellinen. Paljon pystyy tekemään fiksulla töiden suunnittelulla ja myös ei-sanan harjoittelulla.
Kurttilan perheessä jokainen osallistuu kodin töihin, kuten pyykkien ripustamiseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen ja roskien viemiseen. Lisäksi lapset siivoavat omat huoneensa ja käyttävät perheen kahta koiraa ulkona. Kodin töistä saa rasteja, ja viidestä rastista saa kaksi euroa viikkorahaa. Koulutöistä ei palkita rahalla, koska koulussa kannustimena ovat elämässä pärjääminen ja tietämisen ilo.
Peliaikaa kolmena päivänä viikossa
Peliaikaa Kurttilan lapsilla on viikossa kolmena päivänä, kunakin päivänä yksi tunti. Mutta Pokémon Gon pelaamista ei lasketa tähän, sillä sitä Kurttila pitää ulkona liikkumisena.
– Kun säännöt laatii lasten ollessa pieniä, niihin kasvaa sisään.
Hienointa isänä olemisessa on Kurttilan mukaan se, että siinä saa pienen kosketuksen omaan rajallisuuteensa ja jatkuvuuteensa.
– Lapsissani konkretisoituu minun osani helminauhassa.
Vaikeinta taas on elämän kantavuuteen luottaminen.
– On vaikea luovuttaa kontrollista, joka onkin harhaa. Voin tehdä osani isänä, mutta jokainen elää oman elämänsä, kokee omat kipunsa, saa onnen hetkensä. Vanhemmuus on hyvin erikoinen kokonaisuus suurinta huolta ja kaipausta sekä suurinta iloa ja onnea.
Suomalainen mies ja isä on lapsiasiavaltuutetun silmin tällä hetkellä hyvällä tiellä.
– Annamme yhä enemmän arvoa perheelle, puolisolle ja lapsille. Miehelle isyys ja hyvä parisuhde ovat hyvinvoinnin kannalta todellinen lottovoitto, Kurttila sanoo.
Jaa artikkeli: